Palasin eilen viikonlopun mittaiselta reissulta Helsingistä. Pidimme Piraattipuolueen, puolueen piiriyhdistysten sekä Piraattinuorten hallitusten ja edustajien kesken suunnittelutapaamisen, jonka monista aiheista voi lukea tarkemmin kirjoituksestani puolueen blogista. Nyt aiheenani on kuitenkin ihmisten tyhmyys.

Jätin matkan ajaksi farmarimallisen autoni Lahden poliisiaseman lähes vieressä olevaan ilmaiseen parkkialueeseen ja matkustin junalla Helsinkiin. Syitä tähän ovat mm. parkkipaikkojen huikeat hinnat Helsingissä sekä edes yritys ekologisempaan liikkumiseen. Monet myös perustelevat junalla liikkumisen mukavuudella, mutta joudun itse myöntämään mielummin ajavani autolla kuin olevani junassa.

Palasin tosiaan matkalta sunnuntaina ja kävelin kohti autoa. Huokaisin kun huomasin auton olevan edelleen tallessa, sehän ei ole mikään itsestäänselvyys, jos auto seisoo keskustassa noin pitkään paikoillaan. Normaalisti saattaisin puuttua myös siihen, miksi näin joutuu ajattelemaan, mutta koska olin siihen tietyllä tapaa jo varautunut, se jääköön sikseen. Kävellessäni autolle katselin silmämääräisesti kaikkia kohtia; ei lamppuja tai peltejä potkittu sisään, ikkunat olivat ehjät, antennit tallella ja renkaatkin tallella. Lauantaina joltakin huono-onnisemmalta oli varastettu renkaat vanteineen ja jätetty auto seisomaan tiiliskivien päälle.

Päästessäni kuskin oven eteen löysin vihdoin jotakin odottamiani merkkejä. Kuskin oven lukko oli survottu jollakin työkalulla voimaa käyttäen lähes muhjuksi, todennäköisesti talttapäisellä ruuvimeisselillä. Avainta en saanut enää lukkoon sopimaan pidemmän yrityksenkään jälkeen, mutta ikkunasta pikaisesti tarkasteltuna soitin ja muu arvokas oli edelleen tallessa. Soittimen etupaneelin olin kiireissäni piilottanut auton toiseen osaan.

Nyt pääsemme ihmisten tyhmyys osioon. Koko tuona aikana minulla oli auton takaluukku ollut lukitsematon, joka suurikokoisessa farmarimersussa on suora sisäänkäynti myös itse autoon. Avasin takaluukun, kurotin kättäni ja avasin takaoven, menin takaoven kautta avaamaan etuoven ja pääsin istumaan kuskin penkilleni. Koko operaatioon kului ehkä minuutti tai kaksi. Tuntien kuinka jämäkät lukkopesät mersussa on, oli lukkopesän tuhoamiseen mennyt varmasti moninkertaisesti enemmän aikaa, todennäköisesti jopa monikymmenkertaisesti. Olivatko autoa nyysimään alkaneet haistelleet liikaa liimoja viimeisten vuosien aikana vai mistä oli kyse, jäänee minulle täysin arvoitukseksi, mutta miten ihminen voi taantua sille tasolle, ettei autoa varastamaan alkaessaan tajua edes tarkistaa takaluukun lukitusta?

Vihjeenä vielä näille liimannuuskijoille jos satutte tämän kirjoituksen lukemaan: Talttapäisellä ruuvimeisselillä ette saa kuin tuhoa aikaan, sillä aukeaa suhteellisen harva auto. Tein pikalaskelmat ja sain typerästä murtoleikistä sittenkin kovemmat laskut kuin tuo jolta oli nyysitty uudet vanteet ja renkaat. Jos haluan jokaisen oven edelleen jatkossa toimivan samalla avaimella, tulee korjaukselle hintaa noin viitisensataa euroa, eikä se edes sisällä työhön kuluvaa aikaa. Ensi kerralla rikkokaa ikkuna tai kokeilkaa edes sitä takaluukkua.