Masentavaa. Kovin masentavaa. Sitä luulisi voivansa olla iloinen kun osaa ennustaa niin hyvin kehitystä, mutta kun ennuste on samalla pelkokuva, riemullakin on rajansa.

Suomeen perustettiin muunmuassa piraattien ja muutamien muidenkin kovasta vastustuksesta huolimatta sormenjälkirekisteri, johon kerätään jokaiselta passin hakijalta sormenjäljet. Jo lakia ehdotellessa koitin kovin puhua siitä, miten käyttö tullaan varmasti laajentamaan nopeasti muuhunkin rikostutkintaan (ja sen jälkeen vielä muuhunkin). Tänään ainakn Helsingin Sanomat ja Iltalehti uutisoivat poliisiylijohtaja Mikko Paateron toiveista laajentaa sormenjälkirekisterin käyttöä. Itseasiassa jo alkuperäisessä poliisin lausunnossa oikeuksia haluttiin paljon laajemmaksi, joten sinällään se ei ollut yllätys myöskään.

• Sormenjälkirekisteri on monilta katselukulmilta hyvin ongelmallinen, mutta tarjoaa harvaan asiaan todellisuudessa helpotusta. Tottakai rikostutkinta ja moni muukin hoituisi helpommin jos tällaisia tietoja voisi käsitellä muutamalla näppäimen napautuksella, mutta entä esimerkiksi seuraavat ongelmat?
• Sormenjäljet ovat yksilöllisiä ja haluttua tavaraa, siten myös rahanarvoista kauppatavaraa.
• Sormenjälkiä voi jäädä moniin paikkoihin, eikä niiden olemassaolo silti tarkoita osallisuutta rikokseen.

Missä menee raja, kuinka paljon kansalaisia voidaan valvoja ja holhota ilman, että oletuksena kaikkien kohteleminen potentiaalisina syyllisinä jyrää yksilön oikeudet?

Pääsy sormenjälkirekisteriin on jo nyt monella henkilöllä. Tarkkaa käyttöönottotapaa en tiedä, mutta ainakin alkupuheiden mukaan pääsy olisi Suomen poliisilla, tulliviranomaisilla sekä ehkä myös muiden EU-maiden tulliviranomaisilla. Vaikka määrä rajattaisiin tästä vielä huimasti, on täysin järjetöntä kuvitella, ettei rehellisten työntekijöiden sekaan mahdu opportunisteja jotka voivat tehdä kovat rahat myymällä näitä tunnistetietoja. Tunnistetiedoille on varmasti kysyntää rikollisuuden piirissä, sillä niillä voidaan yllättävän helposti väärentää henkilöllisyys, todisteita tai jopa lavastaa syyllisyys.

Valvonnan määrä on toinen jonka itse koen suureksi ongelmaksi. Itse en enää passia omista, enkä uutta enää aio ilman todella painavaa syytä hakea. Valvonta ei suinkaan rajoitu vain sormenjälkiin. Autoihin halutaan asentaa gps seurantaa ja Etelä-Suomessa on jo testikäytössä peltipoliisein toteutettava keskinopeuden valvonta. Esimerkkejä valvonnasta ja holhoamisesta voisi jäädä keksimään lisää vaikka koko päiväksi, mutta otin nämä, sillä useat eivät varmaan edes tiedä esimerkiksi koko keskinopeusvalvonnan testikäytöstä.

Jatkuva holhous ja valvonta aiheuttaa jo lyhyemmälläkin aikavälillä kapinahenkistä vastustusta, ahdistusta ja samaan muottiin sopeutumista. Viimeisellä tarkoitan lähinnä sitä, kun ei uskalleta enää erota massasta, vaan pyritään olemaan näkymätön, huomaamaton, hajuton, mauton ja kuin ei olisi olemassakaan. Olenkin viimeaikoina miettinyt pitäisikö Suomea ehkä sittenkin kutsua hyvinvointivaltion sijaan pelotteluyhteiskunnaksi.