Olen itse Jyväskylässä nauttimassa lyhyttä irtiottoa arjesta, Suomipop festivaalit vetivät puoleensa. Satuin kuitenkin lukemaan uutiset aamulla herätessäni ja mitä pomppasikaan ensimmäisenä silmilleni? Pääministeri Kiviniemen vaalirahailmoitusten epämääräisyys.

Iltalehti kertoo Kiviniemen salailevan vaalirahoitustaan. Uusi Suomi taas kertoo puolustavamman ja ehkäpä paremmin avaavan uutisen, jossa vaalirahoitusta on todellakin käyty läpi hieman.

Kummatkin uutiset jättävät kuitenkin todella paljon mielikuvituksen varaan. Suurin lahjoitus on jälleen hyvin epämääriäsen epäilyttäväksi nimetyltä yhdistykseltä, eikä totuutta yksityisten lahjoitusten suuruuksista voida tarkistaa. Seminaarilippujen ja vastaavien myynti on mahdollista ilman, että lippujen ostaja välttämättä selviää – lippujen hintoja ei rajoita mikään.

Yhtäkaikki voidaan summata entisen vaalirahoituslain olevan sutta ja sekundaa. Uusi on muutaman askeleen parempaan, mutta jättää muistaakseni samoja porsaanreikiä käytettäväksi. Tarkkojen kohtien tarkistaminen on hieman vaikeampaa täältä reissun päältä.

Kun sanon Kiviniemen näyttävän esimerkkiä vaalirahoitusilmoituksellaan, tarkoitan tietenkin tiedostetun mädän systeemin laillista käyttöä. Joissain tilanteissa käyttöä voitaisiin kutsua jopa väärinkäytöksi. Vaikka rahoitusten osalta tarvitsee noudattaa vain vanhaa lakia, olisi tuoreelta pääministeriltä hyvin positiivinen ja kannustava teko julkaista lain sallimissa rajoissa rahoituksensa mahdollisimman avoimeksi. Sama koskee rahankeruuyhdistyksiä jotka ovat jo saaneet petoksen ja kusetuksen maineen kansan suussa Kehittyvien maakuntien suomien ja kumppaneiden avustuksella.

Kyse ei ole niinkään siitä, toimiiko Kiviniemi laillisesti vai ei, vaan haluaako hän näyttää mädän järjestelmän hyväksikäytön olevan hyväksyttävää. Pääministerillä on suuri vastuu suunnannäyttäjänä.

Jotkut teistä saattavatkin olla lukeneet ainakin pääkaupunkiseudun paikallisuutisissa julkaistuja uutisia siitä, kuinka Piraattipuolueen jäsenet häädettiin yleiseltä uimarannalta. Tässä yksi.

Piraattipuolue ei missään vaiheessa ole päättänyt, että nyt alkoi vaalikampanjointi, nyt jalkaudutaan ja ollaan esillä, vaan aktiivinen tiedottaminen ollut arkipäivää niin kauan kuin puolue on ollut olemassa. Millään muullahan uudet puolueet eivät näkyvyyttä saa kuin olemalla ihmisten kanssa tekemisissä. Uudet puolueet eivät nauti satojen tuhansien tai jopa miljoonien eurojen puoluetuista. Piraatit ovat siis luonnollisestikin mm. jakaneet flyereita ja järjestäneet tapaamisia ympäri vuotta kaikkialla Suomessa.

Heti perään joudun toteamaan, että flyereita jakavat piraatit ovat yksi kohteliaimmin käyttäytyviä tiedon jakelijoita joita tiedän. Kenellekään ei tuputeta flyeriä väkisin, ei käydä väkisin vääntämään keskustelua, ei todellakaan huudella perään jos flyeri ei kelpaa, mutta ollaan aina valmiita keskustelemaan sisällöstä vastaanottajan niin halutessa. Jopa flyeriä ojentaessa tarjous on lähinnä kysymysmuotoinen ”Saisiko olla?”

Haukilahden rannan tapaus lyhyesti tiivistettynä:
Muutama piraattiaktiivi oli aiemmin käynyt Haukilahden rannalla tarkoituksenaan jakaa flyereita, mutta rantavahdit häätivät heidät nopeasti ja tylysti pois. Häätö herätti kummastusta aktiivien parissa, sillä kyllähän meillä yleensä perustuslailliset oikeudet ovat suhteellisen hyvin hallussa. Ilta asiaan vihkiytymistä, paljon keskustelua ja pystyimme toteamaan varmaksi asian: Myös uimarannat ovat julkinen alue siinä missä kävelykatukin ja flyereiden jako siellä on 100% laillista. Näin aktiivit siis päättivät lähteä uudestaan samalle rannalle jakamaan flyereita, jotta homma olisi hoidettu ja voisi siirtyä taas seuraavaan kohteeseen.

Rantavahdit tulivat tälläkin kertaa vaatimaan piraattien poistumista, piraatit olettivat asian selviävän keskustelemalla. Toisin kuitenkin kävi. Rantavahti kutsui lopuksi jopa poliisit paikalle, jotka kaiken lisäksi tekivät kompromissituomionsa väärin perustein. Piraatteja vaadittiin poistumaan järjestyshäiriön aiheuttamisen vuoksi, jonka käytännössä aiheutti nimenomaan rantavahdin ylireagointi. Poliisi siis valitsi kahdesta pahasta pienemmän, rantavahtien pois häätäminenhän olisi johtanut valvomattomaan rantaan.

Tässä oli siis tiivistelmä tapahtumasta, hieman yksityiskohtaisemman voi lukea rannalla olleen piraatin blogista.

Eilen ja toissapäivänä saimme soiton eräältä rannalla olleelta vanhemmalta herrasmieheltä. Hän soitti perään ja kummasteli saamaamme kohtelua. Sitä kummasteltiin kyllä monessa paikassa muuallakin, jopa eduskunnan varapuhemiestä myöten.

Soittaja kertoi hänellä olleen ongelmia samaisten, tai oikeastaan nimenomaan toisen paikallaolleen rantavahdin ja rannan sääntöjen kanssa. Hän kertoi miten leikkauksen jälkeen ei ole kyennyt harrastamaan kunnolla tuttuja harrastuksiaan, mutta kuntoutumisen vuoksi pienikin liikunta on tärkeää. Näin ollen hän oli ehkä osin jopa kansalaisvelvollisuudekseen kokien ryhtynyt siivoamaan rantaa, eli keräämään muiden jättämiä roskia. Rantavahdit olivat tulleet kieltämään myös häntä, tosin päinvastaisesta syystä kuin piraatteja. Piraatteja syyteltiin roskaamisesta, miestä roskien keräämisestä. Mies kertoi meille kysyneensä lupaa roskien keräämiseen jopa kaupungin liikuntapalveluista. Hänelle oli tylysti todettu roskien keräämisen olevan rantavahtien velvollisuus, mies ei saisi ympäristöä siistiä.

Monta muutakin mielenkiintoista ja perin kummallista asiaa tätä kautta korviini kantautui, mutta koska kyse on kolmannen osapuolen kertomasta, en ole kaikkea valmis julistamaan ehdottomana totuutena. Selvää kuitenkin on, että piraatit eivät ole ainoita joiden täysin laillista toimintaa on rannalla kielletty mielivaltaisin perustein.

Toivottavasti kaikki ovat nauttineet yhtä kauniista kesäsäistä kuin täällä hämeessä on ollut. Olen pitänyt hetken taukoa kirjoittamisesta, sillä helle ja aktiviteettien määrät ovat imeneet kaikki mehut. Mielumminhan sitä kirjoittaa pirteänä asiaa kuin naattina tyhjänpäiväistä jorinaa.

Suomen ja Viron välille rakennettavaan kalliiseen (arvio 320milj eur) merikaapeliin on myönnetty EU:lta sadan miljoonan tuki. Kaapelilla on tarkoitus kolminkertaistaa Suomen ja Viron välinen sähkönsiirtokapasiteetti, mutta sitä on mahdollista käyttää myös muuhun hyödylliseen.

Olen Piraattipuolueen avulla pyrkinyt valistamaan jo pitkään todellisista uhista, joita Ruotsin puolustusvoimien radiotiedustelulaitos, FRA yllemme langettaa. FRA sai luvan vuoden 2009 alusta alkaa kuuntelemaan kaikkea Ruotsin rajat ylittävää sähköistä viestintää. Käytännössä tämä siis tarkoittaa luvallista sähköpostien, www-sivujen selailun, VoIP puhelujen, tekstiviestien, matkapuhelinpuhelujen ja kaiken muunkin digitaalisessa muodossa olevan yksityisyydensuojan sisältämän viestinnän seurantaa ilman rajoituksia siitä, mitä sisältöä voidaan seurata, miksi ja mitä sisällölle voidaan tehdä. Yhdeksi tarkoitusperäksi on ilmoitettukin mm. kommunikoinnin sisällön myyntiaikeet.

Viimeisin tilannetieto tuosta vakoilutoimesta, joka olisi ennen ehkä voitu jopa tulkita teollisuusvakoiluksi, sodanjulistukseksi ja ties miksi, oli, että se oli tarkoitus aloittaa viime vuoden joulukuussa. Tuolloin saimme tiedon aloitusvaikeuksista, joiden takia aloittaminen siirtyi vielä hieman. Sittemmin uutisia vakoilun etenemisestä ei ole kuulunut. Lienee aiheellista olettaa FRA:n nykyään näkevän lähes kaiken suomalaisten ulkomaille kohdistuvan sähköisen liikenteen.

Piraattipuolue vaati jo yli kaksi vuotta sitten Suomen hallitusta toimimaan kansalaistensa yksityisyyden turvaamiseksi ja varmistaakseen jatkossakin ulkomaisten yritysten kiinnostuksen Suomen sähköisiin aloihin ja -palveluihin investoimiseen. Lyhyttä turhauttavaa epävirallista pohdiskelua lukuunottamatta mitään järkevää ei ole saatu aikaan.

Suomesta kulkee Viroon jo ennestään kohtalainen datayhteys. Se ei kuormitukseltaan kestäisi suurta käyttäjämäärää, mutta viiveet ovat pienet ja yhteys on toiminut luotettavasti. Itsekin olen vuokrannut palvelimen Virosta ja yhteysnopeus sinne lähentelee Suomen sisäistä nopeutta.

Nyt rakennettavan sähkökaapelin yhteyteen olisi varmasti mahdollista rakentaa kapasiteetiltaan niin mittavat datakaapelit, ettei Ruotsiin tarvitsisi kohdistaa enää mitään muuta sähköistä liikennöintiä kuin ne, joiden kohdemaa on Ruotsi. Tämä tarkoittaisi melkein 90 prosentin ulkomaan liikenteen siirtymistä tapahtuvaksi Viron eikä Ruotsin kautta.

Kaapelin rakentamisen hintaa kritisoidaan helposti, joskin FRA tapauksen yhteydessä sitä on esiintynyt hyvin vähän. Ihmiset siis selkeästi arvostavat yksityisyyttään. Ja eihän Ruotsi saa avata sitä kautta kulkevia kirjeitäkään, jotka ovat käytännössä sama asia, mutta analogista digitaalisen sijaan. Viroon kulkevan datayhteyden panostamiseen ei kuitenkaan sähkökaapelin yhteydessä tarvittaisi läheskään normaalin suuruisia summia, sillä suurimmat kulut tulevat kaapelin upottamisesta, sijainnin suunnittelusta ja kaapelin suojaamisesta. Karhunosa datakaapelin hinnasta jäisi siis pois, koska työt joudutaan tekemään jo ennestään.

Jotkut ovat kritisoineen kiertoesitystä sillä, että vakoilevathan muutkin maat. Saattaa olla ja varmasti onkin näin. En kuitenkaan usko kaikkien maiden sitä tekevän, sillä se on todella kallista puuhaa. Lisäksi avoimesti ja eduskunnan julkisella hyväksynnällä vakoileminen on hyvin huolestuttava askel kohti valvontayhteiskuntaa, jossa mikään ei ole enää yksityistä. Ruotsin harjoittamaa vakoilua ei saa hyväksyä.
Pahoittelen pitkää ja osin sekavaakin tekstiä, mutta olen huomannut FRA:n harjoittaman vakoilun olevan vielä aivan liian tuntematonta ihmisille, joiden päivittäistä käyttäytymistä ja viestintää sillä seurataan.

Haluaisin kirjoittaa kovin sydämelliset ja tunteikkaat läksiäisviestit Tommy Tabermanille. Valitettavasti ne jäävät lyhyiksi mutta ytimekkäiksi.

Tommy, sinä olit radikaali ja teit kirjailijan roolin seassa myös (itse biisi) rap-sinkun, teoksen jota kukaan ei olisi odottanut runoilijan tekevän. Nautin sinun esiintymisistä Uutisvuoto ohjelmissa. Itseasiassa ne olivat yksi pääsyy ohjelmien katsomiseen. Kun luovuin televisiosta n. vuonna 2002, sinun osasi päivänkulusta jäi ikävästi uupumaan.

Voi kun voisinkin väittää lukeneeni kaikki sinun kirjasi, mutta ikävä kyllä en. Aikani harvoin riittää kirjojen lukemiseen, nytkin olen lukenut hyvin kiinnostavaa kirjaa jo kaksi viikkoa ja olen vasta sivulla 96. Sinä kirjoitit enemmän suosittuja kirjoja, kuin ehtisin nykytahdilla lukea. Siitä huolimatta nautin aina esiintymisistäsi, ne olivat tietynlainen suola päivänkulussa. Sananokkeluutesi oli jotain jota olen aina itse toivonut, mitä antaisinkaan siitä, että osaisin suorilta käsin avata sydäntäni kun toinen ilkeästi naljailee.

Paljon ehkä olisi sanottavaa, mutta tyydyn vähään, en ikinä voi olla kaltaisesi kirjoittaja. Jää hyvästi Tommy.

Rikonpa törkeästi tekijänoikeuslakia, mutta linkitän tämän silti, sillä tämä on oma muistomerkkini Tommylle: http://www.youtube.com/watch?v=061MvCLBCrc

Tänään 30.6.2010 antamassaan päätöksessä KKO teki jotakin, joka saattoi vaikuttaa oleellisesti suomalaisten verkkopalvelujen kehitykseen. Case Finreactor päättyi huonosti ylläpitäjilleen.

Sanotaan, ettei poliitikkojen tulisi ottaa kantaa oikeusistuimien tekemiin päätöksiin. Tähän kuitenkin toivotan piutpaut, sillä sen verran syvältä se on.

Seitsemän ylläpitäjää sai maksettavakseen yhteisvastuullisesti noin 700 000 euroa korvauksia plus oikeudenkäyntikulut, voidaan siis puhua miljoonamaksuista. Yhteiskunnallisesti vaikutus on kuitenkin ikävämpi, sillä tuomion antamiseen käytettiin perusteluja, jotka eivät ole missään määrin loogisia. Voisikin sanoa syyllisyyden olleen jo etukäteen päätetty ja tämän jälkeen sorvattu sopivat rikokset joista tuomita.

KKO totesi mm. alasottokäytännön olleen huonosti tapaukseen pätevä. Alasottovaatimus tarkoittaa sitä, että mikäli sivustolla on jotakin laitonta saatavilla, voi oikeuden omistaja vaatia sen poistamista. Muunmuassa Youtube videopalvelu toimii näin. Samoin toimi myös Finreactor sen yhden ainoan kerran kun sille alasottovaatimus tehtiin, mutta koska Finreactor ei ollut kaupallinen toimija, lain noudattaminen ei tehnyt toiminnasta hyväksyttävämpää. Kaupalliset toimijat siis saavat rikkoa lakia jos korjaavat virheensä, yksityiset eivät. Mielenkiintoinen tulkinta, kun aiemmin linjaus on ollut se, että kaupallisen hyödyn tekeminen tekijänoikeusloukkauksilla on paljon pahempi asia kuin hyväntahtoisuudesta toimiminen ilman tulonsaantia.

Toinen KKO:n pähkähullu päätös oli tuomita ylläpitäjät tekijöinä, ei avunantajina. Tämä sotii koko vertaisverkkopalvelun toimintaideaa vastaan. Ylläpitäjät saattoivat syyllistyä itsekin tiedostonjakamiseen ja siitä rankaiseminen lain nojalla on lain noudattamista, mutta ylläpitäjien tuomitseminen toisten teoista ei perustu lakiin vaan mielipuolisiin tulkintoihin. Piraattipuolue totesi aiheesta, että se johtaa todennäköisesti Youtuben kaltaisten palveluiden syntyvyyteen Suomessa. Tarkemmin ottaen siis estää sellaiset. KKO:n linjaus asetti nimittäen palveluntarjoajan vastuuseen palvelun käyttäjien tekemisistä, eikä sellaista vastuuta pysty yksikään palvelu kantamaan, puhumattakaan kun useissa palveluissa on yksityiset osiot (yksityisviestit, salasanan takana olevat kuvat / tiedostot jne) joita ylläpito ei edes pysty valvomaan. Saman päätöksen tulisi nyt siis kattaa vertaisverkkopalveluiden lisäksi kaikki keskustelufoorumit, sähköpostipalvelut, kuvapalvelut, videopalvelut, streaming palvelut ja blogit. Ylläpitäjät varokaa palveluidenne käyttäjien rikkomuksia.

Yksi syy palveluntarjoajan vastuullistamiseen oli se, että palvelun kautta jaettavasta sisällöstä suurin osa oli laitonta. Näin muuten taitaa olla myös Youtube-videopalvelussa, joten ei kovin kaukainen esimerkki näköjään.

Kaivetaan tämä blogaus esiin vuosien päästä ja silloin minä sanon, katsokaa, ”suohon upotaan Suomen sähköisten palveluiden kehityksen kanssa ja kovaa”.

YLE: Puoluetuki laajennee paikallisyhdistyksiin

Käy melkein sääliksi ressukoita.
Onkohan KMS:sistä, Nova Groupeista, RAYstä ja kumppaneista tullut liian riskialtis rahoituslähde?

Kyllä, paikallistoimintaan panostaminen on puolueilta fiksua, mutta onko suurien puolueiden pohjattomaan kaivoon pakko alkaa viskaamaan lisää rahaa? Tuet ovat ennestään sen verran suuria, että varmasti niistä riittää jo nyt paikallisyhdistysten avustamiseen varoja.

Puoluetuet ovat jo ennestään epätasa-arvoisia, sillä ne sortavat pahasti uusia puolueita, joilla ei vielä ole kansanedustajia. Sille ilmeisesti aiotaan nyt tehdä jotain ja hyvä niin. Uutisessa mainittu auktorisoitujen tilintarkastajien käyttötarpeen poistaminen on myös fiksua. Muunmuassa liikojen byrokraattisten kulujen ja vaivojen takia esimerkiksi Piraattipuolueessa ei suurimmassa osassa piiriyhdistyksiä ole otettu lainkaan omaa rahaliikennettä käyttöön, vaan homma hoidetaan emopuolueen kautta. Tälle on tosin toinenkin tärkeä syy, nimittäen se helpottaa rahaliikenteen avoimuuden osoittamista kun kaikki rahaliikenne on nähtävissä yhdestä paikasta.

Paikallisyhdistyksille suunnattu uusi tuki-idea näyttää kuitenkin toistaiseksi vain kulissilta saada lisää varoja puolueen käyttöön. Ei sillä ole väliä käyttääkö rahan emopuolue vai paikallisyhdistys kun se kuitenkin hyödyttää koko puoluetta.

Haluaisin mielelläni kuulla syyn olevani väärässä ja nähdä tuelle selkeän tarpeen, voisiko joku osoittaa sen minulle?

Näennäisesti luovan työn tekijöitä edustavat tekijänoikeusjärjestöt vaativat hyvitysmaksujen laajentamista ulkoisiin kiintolevyihin ja muistitikkuihin. Jotakuinkin otsikon mukainen kysymys esitettiin IT-viikon ”Kiintolevyille vaaditaan hyvitysmaksua” uutisen kommentoinnissa. Joku saattaa nyt mielessään todeta, että ei tietenkään, kysehän on luvallisen kopioinnin hyvityksestä, eikä luvattoman, kuten jo aiemmassa blogauksessani nostin esille.

Lainaan uutisessa kerrotun tilasto-osuuden:

”Taloustutkimuksen huhtikuussa tekemän selvityksen mukaan noin miljoona suomalaista eli 24 prosenttia tutkimuksen vastaajista käyttää ulkoista kiintolevyä.

Ulkoisen kiintolevyn käyttäjistä 30 prosenttia arvioi, että vähintään noin puolet heidän ulkoisen kiintolevynsä sisällöstä on muiden tekemiä musiikki- ja videotiedostoja. 19 prosenttia arvioi, että suurin osa tai kaikki ulkoisen kiintolevyn sisällöstä on muita kuin omatekoisia musiikki- tai videotiedostoja.”

Hienosti kerrotaan ulkoisilla kiintolevyillä säilytettävän musiikki- ja videotiedostoja, mutta kuitenkin on kokonaan syrjäytetty tieto siitä, paljonko näistä kuuluu hyvitysmaksun määritelmän piiriin. Oma villi arvaukseni on, että maksimissaan prosentin parin luokkaa. Musiikit ja videothan ladataan nykyisin pääosin netistä. Osa ovat lisensseiltään laillisia ladata, osa eivät. Kummatkaan eivät kuitenkaan kuulu hyvitysmaksun piiriin. Hyvitysmaksun piiriin kuuluvat vain tekijänoikeusjärjestöihin liitettyjen teosten laillinen yksityinen kopiointi, eli suoraan (kopiosuojaamattomalta) levyltä, radiosta tai televisiosta kopiointi tietokoneelle.

Ehdotuksellaan tekijänoikeusjärjestöt siis haluavat rahastaa laittomalla kopioinnilla. Eikö tämä käytännössä tarkoita juuri sitä, että kopioinnista halutaan tehdä moraalisesti hyväksyttävää kaikelle kansalle hyvitysmaksun muodossa?

Lisähuomioita ehdotuksesta:
Minulla on taloudessa yksi ulkoinen kiintolevy jonka hyvitysmaksu olisi ilmeisesti n. 15 euroa. Levy ei sisällä yhtään musiikki- tai videotiedostoa, eikä muutakaan hyvitysmaksun piirissä olevaa tuotosta.
Minulla on taloudessa kuusi muistikorttia, kolme puhelimissa, kaksi kamerassa ja yksi usb adapterissa. Yksikään näistä ei sisällä hyvitysmaksun piirissä olevia teoksia. Näiden hyvitysmaksu olisi arviolta n. 13 euroa.
Piraattipuolueella on HD-videokamerassa muistikortti. Sillä ei tallenneta mitään hyvitysmaksun piirissä olevaa myöskään. Arvioitu hyvitysmaksu 3 euroa.

Hyvitysmaksujen ajaminen näiden kaikkien piiriin on täyttä linssiin kusemista. Sille ei ole mitään todellisia perusteita ja sitä haluavien täytyy olla joko hyvin lyhytnäköisiä, tai sitten taustalla on todellakin jonkinlainen hyvitysmaksullinen nettikopioinnin salliminen. Jälkimmäiseen en kovin suuresti usko ja lisäksi se olisi silti epäreilu niitä kohtaan, jotka eivät tallennusvälineitään musiikkiin tai videoon käytä.

Hyvitysmaksut ovat mennyttä aikaa, eivätkä ne koske enää pääosaa nykyisestä yksityisestä kopioinnista. Hyvitysmaksut tulisi poistaa kokonaan.

Hirmuisesti minulla ei asiasta ole kirjoitettavaa, tarkoitus oli paremminkin tuoda esille jotakin, josta olen pyrkinyt puhumaan aika paljon ja jonka tueksi julkaistiin juuri uusi tutkimus. Kyse on nimittäen verkkomyynnistä.

Tekijänoikeusjärjestöt voivottelevat nykyään jatkuvasti pienentyviä myyntejä. Jos kokonaismyynti nousee, valitetaan tiettyä osa-aluetta joka on laskenut. Jos taas jokin osa-alue nousee reilusti (esim. mp3-myynti), voivotellaan toisen myynnin laskua (vrt. fyysisten levyjen myynti). Tämän enempää en varsinaisesti koe kuitenkaan tarvetta edes ottaa kantaa edellämainittuihin tilastoihin, sillä niiden paikkaansapitävyys on hieman mitä sattuu. Tietokone -lehti kertoi juuri tutkimuksesta, jossa todetaan ostamisen ulkomailta lisääntyneen jo niin suureksi, että noin 20 prosenttia suomalaisista on kokeillut verkon kautta ostamista ulkomailta.

Miksi siis suomalaiset myyntitilastot ovat pielessä? Ulkomailta tehdyt ostokset eivät näy tilastoissa, muun kuin perinteisen lisenssin musiikkimyynti ei näy tilastoissa, tekijänoikeusjärjestöihin kuulumattomien tuotteiden ostot eivät näy tilastoissa.

Vaikka en erityisen tietokoneella himopelaaja olekaan kuin Call Of Duty -pelisarjan osalta, kerron kuitenkin esimerkin. Olen ostanut vuoden sisällä ainakin neljä tietokonepeliä itselleni, yksikään näistä ei näy suomalaisissa myyntitilastoissa. Pojalle on ostettu muutama (en muista tarkkaa määrää) peli xbox 360:iin, näistä vain yksi näkyy suomalaisissa myyntitilastoissa ja syykin on selvä: Peliin kuului mukaan kitara, jota ei ole helppoa ostaa ja ladata sähköisesti (kuten PC-pelini), eikä ulkomailta postittaminen ole mielekäs vaihtoehto kuten joissain muissa Xbox peleissä.

Samalla kitara on hyvä esimerkki siitä, miten on saatu pelille lisäarvoa ja syytä ostaa se netistä lataamisen sijaan. Koskakohan Suomessa mahdetaan myös myyjien suunnalta herätä tilanteeseen, jossa tajutaan tuotteiden olevan ylihintaisia, liian vaikeasti saatavia ja huonon palvelun takana. Hyvää palvelua saa toki fyysisistä kaupoista usein, mutta tuolloin saatavuus ja hinta on ratkaisevassa asemassa edelleen. Myyjät eivät toki ole ainoita joiden on aihetta herätä myynnin siirtymiseen ulkomaille, valtio nimittäen menettää huimat verotulot, kas kun viihteeseen käyttävä rahamäärä ei ole aivan pienoinen.

Edit. Prosenttilukema ja muutama kielioppivirhe korjattu 🙂

Tekijänoikeusjärjestöt vaativat lakiin jälleen kiristyksiä jo ennen kuin edes koko floppia on säädetty. Ministeri Wallin on selkeän yksipuolisella näkemyksellä lähtenyt runnomaan läpi lakiesitystä, joka pilkkaa yksityisyydensuojaa ja on kuitenkin toiminnaltaan täysin tehoton ja vailla tarkoitusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee lakia, joka oikeuttaisi varoituskirjeiden lähettämisen tekijänoikeuksien loukkaamiseen syyllistyville internetoperaattoreiden asiakkaille. Käytännössä tämä siis tarkoittaisi oikeutusta lähettää vähintään joka neljänteen kotiin ilmoituksia luvattoman kopioinnin harrastamisesta.

TTVK ja kumppanit ovat oikeassa todetessaan kyseisen toiminnan merkityksettömyyden. Ilman seuraamuksia sillä ei ole juuri minkäänlaista vaikutusta luvattomaan kopiointiin, vaan se on tekemässä tekijänoikeusjärjestöistä entistä suuremman naurun aiheen. Pahasti metsään TTVK kuitenkin menee ehdotellessaan seuraamuksellisia varoituskirjeitä. Sekä seuraamuksettomissa, että seuraamuksellisissa varoituskirjeissä on samat ongelmat; niitä lähetellään mielivaltaisesti varmistamatta syyllisyyttä, niillä mahdollisesti paljastetaan ulkopuolisille toisen yksityistä liikennettä, yksityisyyden suojan rajat rikotaan törkeästi antamalla yksityiselle taholle poliisia suuremmat valvontaoikeudet, sekä tekijänoikeusjärjestöt vain pönkittävät asemasotaansa tehden kuluttajista vihollisiaan.

Seuraamuksellisilla varoituskirjeillä tarkoitetaan käytännössä kahtaa eri mallia. Toinen tai kolmas varoituskirje johtaisi joko nettiyhteyden määräaikaiseen katkaisemiseen (oletettavasti vuodeksi), tai suurehkoon hyvitysmaksuun (tätä TTVK harrastaa ennestäänkin). En kolua seuraamuksellisten varoitusten ideaa tai seuraamuksia perusteellisesti lävitse, sillä toivon niiden ongelmallisuuden aukeavan jokaiselle muutenkin. Jos ei, niin erillisessä blogauksessa sitten.
Seuraamuksellisien varoituskirjeiden ongelma on seuraamuksettomia vielä laajempi. Minun silmissäni pahimmat ongelmat ovat: Yksityishenkilöille kaadetaan todistustaakka osoittaa syyttömyytensä, heitä rangaistaan kiinnostuksesta ja fanituksesta. Erityisesti seuraamukset kohdistuvat työttömiin, opiskelijoihin ja muihin köyhiin, joilla ei ole varaa ostaa kaikkia rakastamiaan teoksia. Suomessa on nyt EU:n mukaan 900 000 köyhää, näillä menetelmillä köyhyyttä saadaan maksimoitua, onnitteluni.

Miltä kuulostaisi elää tänä päivänä ilman nettiyhteyttä epämääräisten syytösten takia? Etäsairaanhoidon järjestäminen, murtohälyttimet, ruoan kotiinkuljetukset, karttapalvelut, pankkipalvelut ja sadat muut hyvin tärkeät palvelut ovat nykyään keskittyneet ja jopa panostaneet etäpalveluna toimimiseen. Itse olen luonteeltani hieman erakkomainen ja pidän ajatuksesta elää rauhassa ilman Internetiä, mutta käytännössä se olisi kuitenkin mahdottomuus. Siitä on muodostunut lähestulkoon elinehto.

Nettikopiointiin ollaan siis koittamassa puuttua kovalla kädellä, vaikka sillä ei onnistuta lopulta aiheuttamaan muuta, kuin kaikille pahan mielen. Osa kopiointia harrastavista siirtyisivät ensi varoituksen jälkeen käyttämään salattuja yhteyksiä tehdän kiinni jäämisestä mahdotonta, osa lopettaisi lataamisen ja osa alkaisi lataamaan entistä enemmän. Yhteinen piirre kaikille kuitenkin olisi todennäköinen kulttuurituotteiden ostamisen väheneminen. Nykyiselläänhän tutkimusten mukaan nettilataajat ostavat jopa kymmenen kertaa enemmän teoksia kuin lataamista harrastamattomat. Olisivatko nämä kulttuurinystävät muka valmiita jatkamaan samalla tyylillä tietäessään tukevansa inhoamiaan ja heitä vainoavia pääkallonmetsästäjiä?

Minusta on aika hupaisaa ja samalla surullista huomata, kuinka taustalla oleva ”hyvä kyttä, paha kyttä” roolileikki etenee. Tekijänoikeusjärjestöt näyttelevät olevansa asiakkaidensa, tekijöiden puolella, mutta samaan aikaan rahoittavat tekijöiden etua vastaan taistelevan TTVK:n toimintaa. Olisi mukava jos myös tekijänoikeusjärjestöjen palkkaama TTVK ajattelisi joskus asiakkaitaan, tekijöitä, muunakin kuin lypsylehmänä.

Jokaisen kannattaa miettiä hetki, haluammeko poliisia suuremman mahdin valvomaan yksittäisen pienen alan toimeentuloa, joka ei ole edes uhattuna, vai kunnioitammeko meille vaivalla haalittuja perusoikeuksia. Itse henkilökohtaisesti lupaan, että mikäli seuraamukselliset tai seuraamuksettomat uhkauskirjeet runnotaan lakiin, en enää eläessäni osta yhtäkään tekijänoikeusjärjetöihin kuuluvaa musiikkilevyä, elokuvaa tai sarjaa. Lupaan menetyksen olevan moninkertainen verrattuna suomalaisten keskimääräiseen kulutukseen (alle 2 musiikkialbumia vuodessa). Lehdistäkin vain mikäli jokin puolueen tai työn tarve sen vaatii, en itselleni.

Kokoomus herätti puoluekokouksellaan henkiin keskustelun, josta ennustan tulevan vielä kiivas ja puolueiden sisällä riitaisa. Aihehan on jo useasti ja pitkään ennenkin esillä ollut pakkoruotsin poistaminen. Itsekin viimeksi alkuvuodesta jo hieman muistuttelin omista kannoistani, mutta kolutaan aihetta ajankohtaisuutensa vuoksi hieman uudestaan.

Pakollisella ruotsinkielen opiskelulla sorretaan valtaosaa Suomen väestöstä pakkokouluttamalla kieltä, jota suurin osa heistä ei tule ikinä tarvitsemaan. Tilanne olisi yllättävän helppoa kääntää haitasta eduksi. En niinkään kannata kielten opiskelun vähentämistä, vaan kannatan vaihtoehtojen lisäämistä. Englanninkielen opetusta ei missään tapauksessa ole aihetta vähentää, mutta ruotsinkielen sijaan oppilailla tulisi olla mahdollisuus valita jokin muu kieli. Useamman kielen opetuksesta aiheutuvien kulujen vuoksi valinta ei toki voisi olla täysin mielivaltainen, mutta 3-5 vaihtoehdon tarjoaminen on taloudellisesti täysin realistista ja pidemmällä tähtäimellä sen taloudellinen vaikutus on huomattavan positiivinen.

Maassamme tuskaillaan usein tarvetta lisätä ulkomaan kaupankäyntiä, mutta nykyisellään siihen koulutetaan vain yhtä kieltä, englantia. Ruotsinkielellä ei keskimäärin ole mitään arvoa ulkomaan kaupankäynnissä. Esimerkiksi Venäjän ja muutaman muun potentiaalisen kaupankäynnin kohteen kanssa saman kielen puhuminen helpottaisi kaupankäyntiä suuresti, sekä motivoituneempi itse valitun kielen opiskeleminen johtaisi myös tehokkaampaan oppimiseen. Ruotsinkielen asema maassamme on muutenkin vähintäänkin kummallinen, mutta ei erityisemmin sen uhatumpi edellä mainitun muutoksen jälkeenkään. Virkamiehiltä tulee odottaa ruotsinkielen osaamista jatkossakin siinä määrin, että äidinkielenään Ruotsia puhuvat voivat asioida tulevaisuudessakin. Itse asiassa ennustan koko kaksikielisyyden hiipuvan maastamme vähitellen pois, joten tarve tuollekaan ei ole ikuinen, sen muutos vain ei ole hetkessä toteutettavissa.

Useamman kielen opetus on etu kaupankäynnissä ja asiakaspalvelussa, sillä kommunikointi toisen osapuolen kanssa hänen äidinkielellään tarjoaa aina huomattavasti paremmat mahdollisuudet päästä yhteisymmärrykseen. Mikäli maassamme koulutettaisiin yleisesti käytetyn äidinkielen ja yhden hyödyllisen ulkomaisen kielen lisäksi 3-5 ulkomaista kieltä, olisi huomattavasti helpompaa löytää eri kielen osaajia eri työtehtäviin riippuen työn aiheuttamasta tarpeesta.

Ps. Minä vihasin joka ainoaa ruotsin tuntia koulussa johon osallistuin, osaan nykyään alle kymmenen sanaa ruotsinkielellä enkä ole kiinnostunut kehittämään kyseisen kielen osaamista vähäisen tarpeen vuoksi. Nyt lienee sopiva hetki kysyä: Oliko hyödyllistä pakko-opettaa oppilaalle kieltä jota oppilas ei halunnut opiskella eikä sille ole järkiperusteisia tarpeita, vai olisiko kannattanut tarjota jotakin niistä muista kielistä joita taas kovasti olisin halunnut opiskella?
Alkuvuonna Iltalehdessä ollut online-äänestys: