Mielenkiintoinen ajatus esitetty tänään Uutispäivän Demarissa.
Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö arvostelee kovin sanoin Suomen käytäntöjä eläinsuojelulain valvonnassa ja erityisesti eläintenpitokiellon toimimattomuudesta.
– Eläintenpitokiellon valvominen on vaikeaa, kun viranomaisilla ei ole resursseja, eikä valvontaa ole laissa määritelty kenenkään vastuulle. Suomessa kukaan ei joudu linnaan eläinsuojelurikoksesta, korkeintaan saa harvoin ehdollista vankeutta ja useimmiten vain sakkoja, Ylisirniö kertoo.
Ylisirniö nostaa esille ajatuksen eläintenpitokieltorekisteristä, josta viranomaiset ja eläinten kasvattajat voisivat tarkistaa ennen myyntitilannetta oikeuden eläimen hankkimiseen. Kuten normaalistikin, nytkin hypähdin heti hieman varpailleni kun on kyse henkilötietorekisteristä. Erona useimpiin ajoittain esille nouseviin rekistereihin, tässä olisi kuitenkin tarkoitus listata vain tuomion saaneiden ihmisten tunnistamiseen tarvittavat tiedot.
Rekisterin perustamisessa on tiettyjä ongelmakohtia joihin tulisi kiinnittää huomiota, kuten se onko asiallista antaa rekisteritietoihin pääsy lähes kenelle tahansa (johon mm. kasvattajille oikeuden antaminen helposti veisi), vai tulisiko rekisterin olla vain viranomaisilla. Selkeää kuitenkin on, että viranomaisilla rekisteri rikollisista tulee ehdottomasti olla. Eläinsuojelulakia niinkin törkeästi rikkovat, kuten eläintenpitokiellon saaneet (jota ei nytkään riittävän helposti anneta), kirjaimellisesti aiheuttavat elollisille olennoille niin suuria kärsimyksiä, ettei missään tapauksessa ole perusteltua vähätellä rangaistusta tai sen valvontaa.
Täysin julkisen rekisterin haittapuoliksi voitanee laskea ainakin samat ongelmat kuin tuomittujen pedofilien tietojen julkisuudessa; Tieto tuomituista voisi aiheuttaa kohdistettuja rankaisutoimenpiteitä lain omiin käsiinsä ottavilta. Eläinsuojelun saralla ei kuitenkaan mielestäni ole aihetta olettaa reaktioiden olevan niin voimakkaita kuin vaikkapa edellämainittujen tuomittuihin pedofileihin kohdistuvana. Pidän hieman epärealistisena ajatuksena tuollaisten tietojen täyttä julkisuutta, mutta ehkäpä kaikelle kansalle ja kasvattajille voisi suunnata palvelun josta näppärästi tekstiviestillä varmistaa ihmisellä olevan oikeus hankkia eläin. Ihan vaikka vertauksena autojen rekisterinumeroilla toimiva palvelu, joka tuntuu nykyään olevan hyvin suosittu. Tämän palvelun toteuttaminen olisi vielä yksinkertaisempaa, nimi ja syntymäaika tekstarilla ja vastauksena viesti kyllä tai ei oikeutta. Näin ei voida nähdä suoraan kaikkia tuomittuja, mutta voidaan varmistaa hankinnan laillisuus. Kyllä minä ainakin haluaisin tietää eläimen toiselle luovuttaessa moisen tiedon jos pientäkin epäilystä olisi aiheesta.
Vaikka tarkoitukseni oli ottaa kantaa vain ylläolevaan esitykseen, kannatan myös suurempia rangaistuksia eläinsuojelulain rikkomisesta, törkeimpiin tapauksiin ehdoton vankeus on täysin käyttökelpoinen rangaistus siinä missä ihmiseen kohdistuvissa rikoksissakin.