Lainaan koko Uuden Suomen lyhyen uutisen:
Hollanti aikoo sallia tupakoinnin pienissä baareissa ja pubeissa. Hallituksen mukaan tupakointi sallitaan kuitenkin vain alle 70 neliön yrityksissä, joissa omistaja on ainoa työntekijä.
Ravintoloita, baareja ja kahviloita koskeva tupakointikielto astui voimaan Hollannissa kesällä 2008. Lakia on kuitenkin rikottu yleisesti. Erityisesti pienet pubit ovat valittaneet, että kielto on vienyt niiltä asiakkaat.
Terveysministeriön mukaan lainmuutos vapauttaa tupakoinnin muutamassa tuhannessa baarissa ja pubissa eri puolilla Hollantia.
Onpa hienoa nähdä, että jossakin halutaan vielä arvostaa kansalaisten tahtoa, eikä koiteta holhouksen voimalla pakottaa muuttamaan tottumuksiaan. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka lopettivat baareissa käynnin lähes täydellisesti viimeisten tupakkakieltojen astuttua voimaan.
Nyt on hyvä tilaisuus jollakin nälväistä, että kyllä siellä baarissa on paljon mukavampaa nyt kun ei tupakka haise. Kukaan ei pakota tulemaan samoihin baareihin. Minä en ole kiinnostunut istumaan baarissa, jossa joudun ravaamaan ulkona kylmässä tupakoimassa, tuntevani tekevän jotakin halveksittua joka pitää toteuttaa muiden katseilta piilossa, en ole kiinnostunut jättämään kaikkia arvotavaroita pöytään tai keräämään levitettyjä tavaroita jokaisen tupakalla käynnin vuoksi. Lakimuutos teki baarissa istumisesta epämiellyttävämpää kuin jossakin muussa rennossa ympäristössä vaikka baari nimenomaan oli mielestäni se ”kuin toinen olohuone” jossa voi tavata tuttuja.
Nykyisten lakiuudistusten jälkeen siis seurasta ei karsiutunut pois vain tupakoimattomia hajuhaittojen vuoksi, vaan myös tupakoivia epämukavuuden vuoksi. Ja luonnollisesti kun seura pienenee, se pienenee vielä lisää vähäisten seurustelumahdollisuuksien vuoksi.
Myönnän olevani överiksi vedetyistä tupakointikielloista katkera. Ymmärrän täysin savuttomien ravintoloiden/baarien tarpeen ja minusta ne olivat todella tervetulleita. En kuitenkaan hyväksy sitä, ettei anniskelupaikka itse voi päättää tilastaan.
Ehkä sinällään merkityksetön seikka, mutta olen itse ollut viitisen vuotta pienehkössä baarissa töissä ja siksi koen näiden paikkojen tarjoaman ”toisen olohuoneen” käsitteen tärkeäksi.