Toivon mukaan näin nyt ei kaikkialla sentään ole, mutta aika surkeaa kuultavaa oli erään entisen kunnanvaltuutetun sanoma. Valtuutettuna olo oli kuin tyhjän panttina tai marionettina, sillä omaa sanaa ei kuulemma tarvinnut huolehtia kokouksiin vievänsä. Kun jokin uusi asia tuli käsiteltäväksi, puoluejohdolta välitettynä tuli käsky äänestääkkö puolesta vai vastaan. Tähän ei kuulemma edustajalla ollut mitään sanomista, sillä oli tehty selväksi asian toimivan näin ja piste.
Kyseinen ihminen olikin yhden kauden jälkeen päättänyt olla edes hakematta enää uudestaan valituksi, sillä ei kokenut työlleen arvoa. Ennakkoon tuli käskytykset päätöksistä, olivat sitten julkisia tai yksittisen ihmisen rakennuslupahakemuksia. Kunnanvaltuutettujen työstä saamat palkkiot ovat useimmiten käsittääkseni suhteellisen mitättömät, eli valituksi olettaisi hakeuduttavan sen vuoksi, että haluaa tehdä asuinalueestaan paremman. Ei kuulosta kovin motivoivalta jos sananvalta koko asiassa riistetään.
Olen jonkin tason idealisti, pyrkimässä aina mielestäni toimivimpiin ratkaisuihin, vaikka ne eivät olisikaan välittömästi toteutettavissa. Saman kategorian ajattelumallin alle menee myös ajatus siitä, että 16-vuotiaat voisivat jo äänestää kunnallisvaaleissa. Puheet äänestysprosenttien nousuun saannista ovat huonoja verukkeita, ikärajan laskeminen saattaisi ehkä jopa laskea äänestysprosenttia, mutta sisäinen idealistini kertoo kunnallistasolla nuorten äänet tarpeellisiksi. En halua laskea eduskuntavaalien äänestysikärajaa, sillä noilla vaaleilla ei ole niin paljoa tarjottavana 16-vuotiaille kuin kunnallisvaaleilla. En haluaisi periaatteessa laskea äänestysikärajaa lainkaan, mutta nuorilla on heikot mahdollisuudet saada ääntään kuuluville ja nuorempien edustajien saaminen kunnanvaltuustoon olisi hyvä kanava. Nuoret pääsisivät vaikuttamaan suoraan siihen, ketkä päättävät alueen harrastusmahdollisuuksista ja nuortentoiminnasta – vastuuta ei voi sysätä vain kirkolle.
Alan kuitenkin pelätä, opetettaisiinko kunnanvaltuustolla vain nuorille aiemmin korruptio ja käskytettävänä oleminen, vai oppivatko puolueet joskus käyttäytymään?