Tämän fraasin olen vähätellenkin kuullut kymmeniä kertoja. Sen lausunta sopii yhtä hyvin niin ministerin kuin tavallisen kadun tallaajankin suuhun, mutta kuten varmaan kaikki tiedämme, uusi Nokia ei synny vain hokemalla.

Uudeksi Nokiaksi, eli massiivisen määrän mainetta, kunniaa ja verotuloja Suomelle tuovaksi ideaksi tai yritykseksi on tituleerattu muun muassa menetettyä mahdollisuutta keksiä Facebook, Twitter, Google tai YouTube. Tituleeraukset ovat sinällään olleet osuvia, että noiden ideoiden ja yritysten taustalla liikkuvat järisyttävän suuret määrät rahaa. Esimerkiksi YouTube liikkuu teknisesti ottaen edelleen tappiollisuuden rajamaastossa, mutta sen tuomat työpaikat, verotulot ja viihteellinen sekä yleissivistävä hyöty on merkittävää. Kaksi muuta taas tahkovat voittoa oikein urakalla.

Miksi siis tällaisia tai jopa jotakin näistä palveluista ole keksitty ja kehitetty Suomessa? Voisimme käydä monia vaikutteita lävitse, mutta valitsin pari tärkeintä, syyt joiden takia näiden palveluiden syntyminen Suomessa olisi lähes sula mahdottomuus.

1. Tekijänoikeudet
Kaikki esitetyt palvelut rikkovat röyhkeästi tekijänoikeuslakia. Ja miksi eivät rikkoisikaan, sillä laki on vanha, kulunut ja pahanhajuinen, aivan kuten loppuunkäytetyt sukat; sillä erolla että sukat eivät jarruta yhteiskunnallista kehitystä. Valtaosa YouTubessa olevista musiikkivideoista, dokumenteistä ja piirretyistä rikkoo tekijänoikeuksia. Facebookissa on suorastaan yleinen harrastus käyttää valmiita hahmokuvia, linkittää kuviin ja videoihin jotka rikkovat tekijänoikeuslakia. Googlella on löydettävissä rutkasti tekijänoikeuksia rikkovaa materiaalia ja se jopa osaa itse näyttää sellaista kuvahaussa. Harrastaapa Google itsekkin kirjojen digitalisointia vaikka monien mielestä toimet ovat reilusti yli lain sallimien rajojen.

2. Vastuun mielivaltainen sysääminen
Facebook, Twitter, Youtube ja moni muu palvelu olisi Suomen lainsäädännön alla lähes mahdotonta ylläpitää vastuukysymysten takia. Juuri taannoin korkein oikeus linjasi erään vertaisverkkopalvelun ylläpitäjät syyllisiksi laillisesta toiminnasta?!? Kyseessä ei niinkään ollut mitä ylläpitäjät tekivät, vaan mitä he eivät tehneet. He eivät aktiivisesti karsineet palvelustaan tekijänoikeutta rikkoen julkaistuja teosten jakelulinkkejä, vaan antoivat toiminnan jatkua suhteellisen vapaasti. Se halusivatko ylläpitäjät laitonta materiaalia jaettavan vai ei, on toissijaista. Heidät tuomittiin tekijänoikeuslain rikkomisen mahdollistamisesta. Tämä tarkoittaa vastuun sysäämistä kaikkien sähköisten palveluiden ylläpitäjille palvelun käyttäjien tekemisistä, oli palvelun tarkoitus sitten mikä vain ja oli palvelu sitten kaupallinen tai hyvää hyvyyttään vapaaehtoisesti tehty ilmaispalvelu. Suomen edellyttämän valvonnan taso tappaisi Facebookin, Twitterin, Googlen ja YouTuben työvoiman kustannuksiin ja palvelun huonontumiseen. Esimerkiksi YouTubessa katsotaan kaksi miljardia videota päivässä, uutta materiaalia lisätään joka päivä lähes neljän vuoden edestä ja videoita kommentoidaan vielä ahkerammin. Facebookissa on aktiivisia keskustelijoita yli 500 miljoonaa. Kaiken tämän järjestelmällinen valvominen olisi mahdottomuus.

3. Globalisoituminen
Internet on tehokkaasti laimentanut maiden välisten rajojen merkitykset. Samaa palvelua on mahdollista käyttää niin Suomesta, Amerikasta kuin Australiastakin ja siten myös potentiaalinen asiakaskunta on maailmanlaajuinen. Tarkastellessa valtioita joissa laadukkaiden sähköisten palveluiden pyörittäminen on mahdollista, Suomi sijoittuu kärkipäähän laitteistojen ja yhteyksien hinnoissa sekä verotuksen raasteessa. Taakkana on myös Ruotsin FRA:n harjoittama järjestelmällinen tietoliikenteen vakoilu. Vaikka joku suomalainen hyvän palvelun keksisikin, voitte olla varmoja hänen harkitsevan monen monta kertaa pystyttääkkö palvelu Suomeen vai muualle (ja kenties muuttaa itsekin samalla). Ellei palvelu ole selkeästi lokalisoitu, sille harvemmin on olemassa selkeää kohdemaata tai ns. point of originia. Monet palvelut ovatkin usean ihmisen yhteistyön tuloksia ja tekijät saattavat olla täysin eri maista. Jos palvelun ei koeta mitenkään erityisesti kuuluvan Suomeen tai olevan suomalainen, miksi palvelun pystyttäjät kokisivat tarpeelliseksi maksaa yhtä korkeimmista verotuksista ja palkoista juuri Suomeen? Lainsäädäntömme ja verotuskäytäntömme ovat täysin hakoteilla globaalien sähköisten palveluiden osalta, sillä ulkomaille kohdistuvat kauppalait ovat kirjoitettu lähinnä ajatellen perinteistä ulkomaan vientiä ja tuontia.

Kaikesta tästä on varoiteltu jo pienen ikuisuuden ajan ja silti tälläkin hetkellä eduskunnassa ollaan ajamassa Suomeen vielä voimakkaampaa tekijänoikeuslakia, verkkotoiminnan vastuukysymyksistä keskustellaan jatkuvasti kiristävään sävyyn ja globaalia liiketoimintaa karkoitetaan muualle.

Tiesittekö, että rakas hallituksemme on jälleen näyttänyt oman lyhytnäköisyytensä ja ajanut käsiteltäväksi lakiesityksen, jossa vaaditaan tekijänoikeusjärjestöille oikeutta lähettää lähes kaikkiin kotitalouksiin varoituskirjeitä tekijänoikeuksien valvonnan nimissä?