Vertaisverkkoja voidaan käyttää eri tavoin ja tarkoituksin. Mikä käyttö on laillista ja mikä ei, jääköön jokaisen itse tulkittavaksi. Sillä periaatteellahan laitkin kirjoitetaan, että kenen tahansa tulisi voida ymmärtää laillisen ja laittoman toiminnan ero. Jos ero ei siis ole teille selkeä, syyttäkää huonoa lakia – se on todella monimutkainen ja järjen vastainen.
Käräjäoikeus on antanut tuomionsa nyt syksyllä parikin kertaa peräkkäin periaattein, jotka useimmat tekijänoikeuslain ja vertaisverkkotekniikat tuntevat tajuavat vääriksi. Oikein toimiessaan tuomioistuimet olisivat kutsuneet asiantuntijat kertomaan miten Direct Connect -hubin* ylläpito tapahtuu ja sanktiota olisi tullut, mikäli syytetty syyllistyy tekijänoikeusloukkaukseen levittämällä tekijänoikeuden suojan alaista materiaalia luvattomasti. Pelkkä hubin tai torrent-sivuston ylläpito ei sitä tarkoita. Itse vertaisverkkopalvelun ylläpitäminen ei ole rikos vaan palvelus yhteiskunnalle. Ylläpitäjä ei oletusarvoisesti toimi rikollisesti, vaan hän asettaa käytettäväksi palvelun, jota käyttäjät voivat käyttää laillisiin tai laittomiin tarkoituksiin. Usein molempiin. Palvelun tehtävä on tarjota kanava, jota kautta käyttäjät löytävät toisensa, tiedostot eivät liiku lainkaan itse palvelujen kautta.
Minäkin olen ylläpitänyt DC-hubia muutaman vuoden. Aikaa siitä onkin jo kymmenen vuotta, Direct Connect -protokolla oli vasta kehittynyt hyvin toimivaksi.
Ylläpidinkö hubia tekijänoikeudella suojatun materiaalin välittämistä varten?
En, mutta kuten mitä tahansa tiedostojen jakamisen mahdollistavaa palvelua (mukaanlukien sähköposti ja messenger) tiesin palvelua voivan käyttää siihen.
Oliko hubilla minimi-jakamisvaatimus?
Kyllä, ajankohdasta riippuen 2-50 GB. Hubeille määritellään yleensä jakamisen minimirajat. Määrän asettamisen tarkoitus ei kuitenkaan ole yllyttää tekijänoikeusloukkauksiin, vaan huolehtia siitä, että dataa on paljon jaossa. Direct Connectin heikkous ja vahvuus on pienissä yhteisöissä. Mitä suurempi hubin käyttäjien yhteenlaskettu jaettu datamäärä on, sen todennäköisimmin käyttäjä kykenee löytämään haluamansa ja erityisesti saamaan sen ladattua kohtuullisella nopeudella. Niin, nopeus on ratkaisevaa myös datan tarjonnassa. Esimerkiksi minä ja monet muut jaoimme laillisesti eri Linux-jakeluversioita paljon, sillä viralliset jakelupalvelimet olivat hitaita ja tukkoisia. Jos kymmenenkin jakoi samaa jakeluversiota hubilla yhtäaikaisesti, oli aiheellista odottaa suurempaa latausnopeutta kuin virallisesta lähteestä ja paikallisia lähteitä suosimalla vähentää maailmanlaajuisen verkon rasitusta.
Tarkastinko mitä materiaalia käyttäjät jakoivat?
Sisältöä olisi ollut mahdotonta pyrkiä seulomaan tarkasti, puhumattakaan mahdollisuudesta tietää mikä kaikki on luvattomasti jaossa ja mikä luvallisesti. Dataa voi jakaa halutessaan millä tahansa tiedostonimillä ja ainoa tapa valvoa sisällön oikeellisuutta olisi ladata kaikkien käyttäjien jakama kaikki materiaali. Tähän luonnollisesti eivät ylläpitäjien yhteysnopeudet tai ajalliset resurssit voi riittää mitenkään. Palveluntarjoaja ei voi olla vastuussa käyttäjien tekemisistä, tai se johtaa mielivaltaiseen sensuuriin. Sen lisäksi, että tarkastaminen olisi huomattavan raskasta, tulisi tarkastamiselle kokea myös tarvetta. Jos vapaa kulttuurin jakaminen ei ole moraalikäsityksen vastaista, motiivia tarkastukselle ei ole. Minä en kokenut tiedostonjakamista pahana vaan mahtavan hienona mullistuksena.
Nyt Direct Connect -käyttäjistä ja ylläpitäjistä kuitenkin leivotaan enemmän kuin kyseenalaisin keinoin rikollisia ja DC:n käyttöä kannattaa välttää jopa väärien tuomioiden vuoksi. Jos hiemankaan pelkäät syytetyksi joutumista, älä käytä Direct Connectia. Se on erityisen suosittu pahamaineisten kiristyskirjeiden lähettäjien parissa, sillä sieltä on helppo etsiä kuka jakaa jotakin epäilyttävää. Oli materiaali sitten oikeasti tekijänoikeuksia rikkovaa tai ei, et todennäköisesti ole valmis ottamaan 10-300 tuhannen euron riskiä lähtemällä siitä taistelemaan oikeuteen. Käytä mielummin protokollia, jotka toimivat vertaisverkon periaatteiden mukaan, mutta eivät näytä hälyyttävän paljon tietoa kerralla. Tällaisia ovat esimerkiksi BitTorrent ja F2F-palvelut.
Aika jolloin minä pidin DC-hubia, oli kultaista aikaa ennen Lex Karpelaa. Tuolloin ylläpitäminen oli vielä yksiselitteisesti laillista. Nykyään tulkintoja venytetään miten sattuu ja Lex Karpela poisti vuonna 2006 ansiotarkoituksen vaatimuksen tekijänoikeuden alaisen materiaalin rikolliseksi leimaamisesta. Henkilökohtaisesti uskon vapaan informaation, myös tekijänoikeudella suojatun, jakamisen olevan hyvä ja kehittävä asia. Ellei rikokseen yllyttäminen olisi laitonta, kehoittaisinkin teitä kaikkia levittämään rakastamaanne kulttuuria toisillenne niin paljon kuin mieli tekee, mutta koska se kuitenkin on, keskitän senkin ajan poliittiseen vaikuttamiseen muuttaakseni tuon surkean lain.
*Direct Connect -hubi on keskuspalvelu, johon kaikki yhteisön käyttäjät yhdistävät ja löytävät sitä kautta toisensa. Hubien ylläpitäjät harvoin jakavat mitään, sillä kaikki vähäinenkin nettiliikenteen käyttö näkyy helposti käyttäjämäärän tippumisena, sillä hubi vaatii runsaasti verkkokaistaa. Itse hubi ei edes pysty jakamaan mitään, sillä ei ole julkisia tiedostoja vaan se toimii vain yhdyskäytävänä kuten puhelinkeskus.