Nuo tuulilasinpesunestettä aina huoltoasemoiden myymälätiloissa hörppivät spurgut ja mopopojat on päätetty vihdoin pistää ahtaalle. Jos ette tienneet moisen ongelman olemassaoloa, ei se mitään, en minäkään.

Mitä himputtia oikein on taas tekeillä? En itsekään ollut asiaa toukokuussa huomannut, mutta Iltalehden nostettua asia esille kävi ilmi Sosiaali- ja terveysministeriön tehneen tarkennetun päätöksen ”vaarallisten kemikaalien” myyntitiloista.

Asetuksen mukaan vaaralliset kemikaalit, eli lähinnä metanolia sisältävät, ovat jatkossa säilytettävä myyntitiloissa lukittuina. Perusteluissa ei suinkaan ollut spurgut, mopopojat tai itsetuhoiset humalanhakuiset kuten ehkä äkkiseltään voisi ajatella, vaan se, ettei asiakas vahingossa ostaisi myrkyllisiä kemikaaleja. Tuo hörppiminen taitaakin siis tapahtua vahingossa maitotölkkien ostajille.

Säädös ei polje suoranaisesti kenenkään oikeuksia, eikä se liene kohtuuttoman suuri investointi lukituskaltereihin. Sen psykologinen vaikutus on se, joka minua enemmän huolestuttaa.  Nuorina yleinen sananparsi oli, että ellei joku ole kiellettyä, se on sallittua. Nyt kaikki hiemankin haitallinen pyritään pistämään lukkojen taakse ja sanallisen kiellon sijaan panostetaan siis selkeämpään estämiseen. Ainakaan se ei opeta ottamaan vastuuta omasta elämästään, oli sitten kyse siitä, hörppisikö tänään hiukan tuulilasinpesunestettä vai vaivautuisiko katsomaan millaisen tölkin maitoa sitä huoltikselta ostaa.

Maailmassa on ziljardi vakavampaakin huolimattomuusasiaa joihin voisi kiinnittää huomiota, sen sijaan näperrellään tällaisten parissa. Vahingot eivät siltikään välttämättä vähene kun vaikutetaan vain ostotilanteeseen. Naapurin vanha ukko aikoinaan kiskoi naamaansa pussillisen rotanmyrkkyä luultuaan mannaryyneiksi. Myynti oli ennestään jo säänneltyä ja ostaa pystyi vain poliisilaitokselta.

ps. näiden aineiden myyminen on jo nyt kielletty alle 18-vuotiaille, joutuvatko mopoautoilijat tekemään omat cocktailit lasinpesuun?