Minulta kysyttiin tänään sinällään hyvin mielenkiintoinen kysymys: Miten ohjelmistoalan pienyrittäjät pärjäävät kun teosten kaupallista suoja-aikaa lyhennetään?

Moniin tekijänoikeuskysymyksiin ei ole olemassa yksiselitteistä ratkaisua sille, miten kaikki toimii tulevaisuudessa. Yksi merkittävän suuri syy tähän on se, etteivät kaupallisen suoja-ajan lyhentäminen ja yksityisen kopioinnin salliminen vaikuta liiketoimintaan lainkaan niin paljon kuin monesti pelätään. Muistutuksen vuoksi totean, että yksityinen kopiointihan on jo nyt täysin sallittua ja yleisesti hyväksyttyä. Ainoastaan kehityksen myötä helpoksi muuttunut verkon kautta tapahtuva kopiointi on kiellettyä silloin, kun tekijänoikeudet eivät sitä salli. Eli siis erityisesti silloin, kun teos on tehty perinteisillä lisensseillä. Kirjastoista on täysin laillista käydä lainaamassa kirjoja, musiikkilevyjä, kasetteja tai dvd-elokuvia ja kopioida ne omaan käyttöönsä. Kavereilta lainatessa on sama juttu. Myös itse ostamansa tuotteen saa varmuuskopioida tai tehdä siitä eri soittimille soveltuvat kopiot. Itse asiassa kaikista näistä saa kopioida vaikka kymmenelle kaverilleen kopion täysin laillisesti.

Jotta asia ei kuitenkaan olisi näin yksinkertainen, valheellisin tai hölmöyttään väärin perusteluin vuonna 2005 säädetty Lex Karpela -pilkkanimikkeen saanut tekijänoikeus- ja rikoslain muutos evää ison osan edellämainituista oikeuksista ja vasta kyseinen laki teki myös yksityisestä verkkokopioinnista kiellettyä. Tätä ennenhän niin pienyrittäjät kuin suuret mediafirmatkin luonnollisesti näkivät nälkää ja uutta taidetta ei ollut tuhansiin vuosiin luotu. 😉

Mutta tarkemmin itse kysymykseen ja erityisesti ohjelmistopuoleen, koska se oli kysyjän prioriteetti.

Ohjelmistoja voi tehdä kolmelle taholle: julkishallinnolle (valtio, kunnat jne.), yrityksille tai yksityisille.

Valtiolle ohjelmistojen tekemisessä tekijänoikeudet eivät nytkään näyttele käytännössä mitään roolia, sillä ohjelmisto tilataan usein käyttötarkoitukseen, jonka lisäksi sitä ei voi myydä muille. Jos voikin, tämän tason ohjelmistot vaativat yleensä jatkuvaa kehittämistä ja käytön tukea sekä ylläpitoa, eli ohjelmantoimittajalla on vankka jalansija.

Yrityksille, eli kaupalliseen käyttöön ohjelmistoja tehdessä tilanne on paljon edeltävän kaltainen, mutta tekijänoikeuksilla on jo oma roolinsa. Jos kaupallinen suoja-aika päättyy viidessä tai 10 vuodessa ohjelmiston julkaisusta, sen jälkeen ohjelmistoa voi käyttää tai myydä vapaasti kuka tahansa. Harvemmin kuitenkaan vanhalla ohjelmistolla on enää suurta arvoa, sillä tietotekniikassa kehitysvauhti on nopea ja lisää ominaisuuksia ohjelmistoilta kaivataan jatkuvasti. Uudet versiopäivitykset tai lisäosathan saavat luonnollisesti jälleen uuden suoja-ajan. Lisäksi ohjelmiston toimittajalla on jälleen mahdollisuus tarjota maksullista käytöntukea, ylläpitoa, päivityksiä ja mitä tahansa muuta tarpeellista käyttäjä tarvitseekaan.

Yksityisille tarkoitettujen ohjelmistojen rooli eroaakin aiemmista huomattavasti enemmän. Toisilla ohjelmistoilla voi toimia sama malli. Ohjelmistoa myydään, sille myydään käytötukea, koulutusta ja päivityksiä, mutta tarjontaa voidaan lähestyä myös täysin toisilta näkökulmilta. Esimerkiksi nykyään kaupallisten ohjelmistojen tarjonta yksityisille on siirtynyt jatkuvasti enemmän paikallisista ohjelmista verkossa toimiviin palveluihin. Jotkin palvelut ovat täysin ilmaisia, joissakin maksavat vain lisäominaisuudet, jotkut rahoittavat tarjontansa mainosrahoituksella ja jotkut palvelut ovat kokonaan maksullisia. Esimerkkejä on lähes loputtomasti: Google docs, Wikipedia, Kirjoitusalusta, Google calendar, DimDim, Adobe Connect Pro…

Verkkopalveluilla on myös helppoa kustantaa kuluja, sillä yleensä perinteisten levityskanavien sijaan tarjonnan kulut kulkevat käsi kädessä käyttäjämäärän mukaan. Satojen tuhansien toimisto-ohjelmiston asennus-cd:n, ohjekirjan ja pakkauksen valmistamisen sijaan palvelinkulut muutamalla käyttäjällä ovat minimaaliset ja nousevat edes lähelle perinteisen jakelun kuluja vasta huimilla käyttäjämäärillä.

Tietenkään verkkopalvelut eivät sovellu aivan jokaiseen ohjelmistotyyppiin, kysehän voi olla vaikka kännykkäsovelluksesta. Tällöin hyvät ja toimivat kauppapaikat ovat yleensä mukavampi ratkaisu ostajalle kuin omatoiminen ilmaisen kopion etsiminen. Minulle aikoinaan yrittäjäkurssilla opetettiin, että hinta on huonoin kilpailuvaltti ja useimmiten se myös pitää paikkansa. Ilmainen ei kykene kilpailemaan edullisen, harvoin edes kalliimman palvelun kanssa, mikäli palvelun käyttö on mielekästä.

Ei pidä myöskään unohtaa erityisesti ehkä jopa parhaiten juuri ohjelmistoalalla toimivaa lunnasmallia. Muunmuassa Humble Indie Pack tarjosi viisi peliä vapaaseen jakeluun ja muokkaukseen mikäli lunnasrahat tulisivat kasaan tietyssä ajassa. Keräys kesti reilu pari viikkoa, pelit eivät olleet uusimpia hittejä ja silti pelintekijöille kertyi jaettavaksi miljoona euroa.

Kuten jo alussa sanoin, yksiselitteistä kaikenkattavaa vastausta ei ole olemassakaan, mutta tämän hetkiset tekijänoikeuslainsäädännön haitat ovat ylivoimaisesti suuremmat kuin niiden hyödyt ja jos muutamia liiketoimintamalleja joudutaan tilanteen kohentamisen takia miettimään paremmiksi, hinta on suorastaan halpa.