Olen itse Jyväskylässä nauttimassa lyhyttä irtiottoa arjesta, Suomipop festivaalit vetivät puoleensa. Satuin kuitenkin lukemaan uutiset aamulla herätessäni ja mitä pomppasikaan ensimmäisenä silmilleni? Pääministeri Kiviniemen vaalirahailmoitusten epämääräisyys.

Iltalehti kertoo Kiviniemen salailevan vaalirahoitustaan. Uusi Suomi taas kertoo puolustavamman ja ehkäpä paremmin avaavan uutisen, jossa vaalirahoitusta on todellakin käyty läpi hieman.

Kummatkin uutiset jättävät kuitenkin todella paljon mielikuvituksen varaan. Suurin lahjoitus on jälleen hyvin epämääriäsen epäilyttäväksi nimetyltä yhdistykseltä, eikä totuutta yksityisten lahjoitusten suuruuksista voida tarkistaa. Seminaarilippujen ja vastaavien myynti on mahdollista ilman, että lippujen ostaja välttämättä selviää – lippujen hintoja ei rajoita mikään.

Yhtäkaikki voidaan summata entisen vaalirahoituslain olevan sutta ja sekundaa. Uusi on muutaman askeleen parempaan, mutta jättää muistaakseni samoja porsaanreikiä käytettäväksi. Tarkkojen kohtien tarkistaminen on hieman vaikeampaa täältä reissun päältä.

Kun sanon Kiviniemen näyttävän esimerkkiä vaalirahoitusilmoituksellaan, tarkoitan tietenkin tiedostetun mädän systeemin laillista käyttöä. Joissain tilanteissa käyttöä voitaisiin kutsua jopa väärinkäytöksi. Vaikka rahoitusten osalta tarvitsee noudattaa vain vanhaa lakia, olisi tuoreelta pääministeriltä hyvin positiivinen ja kannustava teko julkaista lain sallimissa rajoissa rahoituksensa mahdollisimman avoimeksi. Sama koskee rahankeruuyhdistyksiä jotka ovat jo saaneet petoksen ja kusetuksen maineen kansan suussa Kehittyvien maakuntien suomien ja kumppaneiden avustuksella.

Kyse ei ole niinkään siitä, toimiiko Kiviniemi laillisesti vai ei, vaan haluaako hän näyttää mädän järjestelmän hyväksikäytön olevan hyväksyttävää. Pääministerillä on suuri vastuu suunnannäyttäjänä.