Moni muukin on jo aiheesta kirjoittanut ja olin jo varma, ettei itselläni ole mitään lisää annettavaa tähän. Siitä huolimatta useampi on jo tullut kyselemään lisätietoja.

Kyseessähän on siis Case Rastimo vs Paalijärvi oikeudenkäynti, jossa Paalijärvi hävisi ja tuomittiin maksamaan suhteellisen mitättömän summan sakkoja. Sakkojen suuruutta on helppo vähätellä kun muistaa, että pelkät oikeudenkäyntikulut lankesivat myös Paalijärvelle ja ne ovat useita tuhansia euroja.

Mistä tässä kaikessa siis olikaan nyt kyse ja miksi Rastimo suuttui omasta viestistään?

Aikoinaan vielä Vihreiden riveissä ollut Espoon kaupunginvaltuutettu, tuolloin heikohkosti tunnettu elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo herätti raivoisaa keskustelua esiintymällä tietotekniikkaa ja verkkoliikennettä ymmärtävänä blogaajana, jossa kuitenkin lähes kohta kohdalta kaikki johtopäätökset olivat menneet enemmän tai vähemmän metsään. Hän muun muassa kirosi uusimman Myrsky elokuvansa linkkien löytyvän kaupallisilta vertaisverkkosivuilta. Monet enemmän sivustojen toimintaa ymmärtäneet koittivat aluksi kohteliaasti avata Rastimon silmät luomalla täysin keksityistä aiheista samanlaisia latauslinkkejä samalle sivustolle näyttääkseen, ettei elokuva itse asiassa ole sivustolla ladattavissa vaan koko sivuston toiminta perustuu ihmisten huijaukseen – kyseessä ei siis ollut edes vertaisverkkosivusto kuten Rastimo luuli.

”Menin vertaisverkkosivustoille, jossa Myrskyä levitetään. Sivuilla oli mainoksia, jossa korostetun vähäpukeiset naiset tarjoavat miehille seuraa. Aivan kuin prostituutio olisi siirtynyt kadulta verkkoon. Osa naisista oli thai-tyttöjä. Miten he olivat sinne päätyneet? Toivottavasti se on vain mielikuvitukseni tuotetta, että köyhät aasialaiset perheet myyvät tyttöjään kaupattavaksi verkkoon musiikin ja leffojen sekaan?

Outo kokemus oli myös yrittää ladata oma elokuvansa vertais-verkkosivustolta. Se ei nimittäin onnistunut, koska en suostunut antamaan luottokorttitietojani sivuston ylläpitäjälle.”

Kuten arvata saattaa, kun neuvot ja ohjeet blogin pitäjälle eivät tuntuneet uppoavan, monet ärsyyntyivät ja joku jo kärjistääkseen esimerkkiään postitti linkin, joka väitti olevan ladattavissa Rastimon ohjaaman lapsipornoelokuvan. Valitettavasti pitkässä ja väsyttävässä keskustelussa toisinaan sorrutaan ala-arvoisiin esimerkkeihin.

Tästä kimpaantuneena Rastimo itse lähetti Vihreiden julkiselle sähköpostilistalle viestin ja sisällytti tuon linkin sekä kertoi loukkaantuneensa niiden sisällöstä. Piraattipuolueen tiedottaja Janne Paalijärvi oli yksi listan tilaajista ja hän välitti viestin toiselle palstalle (kuvalauta.fi) samassa muodossa, lisäten vain arvostelevan kommenttinsa selkeästi erilleen loppuun.

Epäilen Rastimon alunperin halunneen syyttää tuon kyseisen loukkaavan linkin bloginsa kommenttikenttään lisännyttä, mutta kun ei saanut henkilöä selville, on hän suutuspäissään hyökännyt seuraavan kohteen kimppuun. Tässä tapauksessa Janne Paalijärven joka vain lainasi Rastimon itsensä viestiä.

Käräjäoikeuden tuomio

Kaikki tuntuivat pitävän itsestäänselvyytenä, ettei Paalijärveä voisi tuomita toisen kirjoituksista. Toisin kuitenkin kävi ja maailma muuttui taas hivenen epävarmemmaksi. Käräjäoikeus tuomitsi Paalijärven valheellisen tiedon levittämisestä. Oikeuden päätöksestä selviää, ettei tapausta käsitellessä ollut riittävästi perehdytty tuomioperusteisiin. Käräjäoikeus totesi, että jos Paalijärven olisi ollut tarkoitus vain arvostella Rastimon kirjoitusta ja asiantuntemusta, hänen ei olisi tarvinnut liittää keksittyä latauslinkkiä mukaan lainaukseen ja sen vuoksi latauslinkki oli loukkaavan valheen levittämistä tietoisesti.

Mitä käräjäoikeus missasi?

Kaisa Rastimo on Espoon kaupunginvaltuutettu ja tuolloin vielä Vihreiden tietoyhteiskuntatyöryhmän jäsen. Häneltä siis voidaan odottaa julkisen asemansa takia hieman paksunahkaisuutta ja tietoteknistä osaamista ja ymmärrystä. Mikä tärkeintä, kuvalauta.fi sivusto ei ollut suunnattu samoissa määrin satunnaisten kävijöiden satunnaiseen keskusteluun kuten esimerkiksi suomi24.fi palstat, vaan sen käyttäjäkunta on keskimääräistä paremmin verkon toimintaa ymmärtävää. Tämän ja työryhmän jäsenyyden vuoksi oli täysin luontevaa, että tuo linkki saatettiin mukaan keskusteluun. Ilman linkkiä viesti ei olisi tuonut yhtä tehokkaasti esille Rastimon asiantuntemattomuutta, eikä lukija voisi tietää kyseessä olevan huijaussivusto vertaisverkkosivuston sijaan. Lähes jokainen palvelun käyttäjä pystyi jo ilman linkin avaamista tajuamaan mistä on kyse, eikä kukaan varmasti luullut Rastimon yht’äkkiä alkaneen ohjaamaan lapsipornoa. Tuomiota valheellisen tiedon levittämisestä ei olisi voitu antaa, mikäli linkin tarpeellisuus Rastimon asiantuntemuksen arvostelemiseksi olisi ymmärretty.

Viestin arvostelutarkoituksen paljastaa myös Paalijärven ainoa oma kirjoitus viestin yhteydessä:

”Nauraisin, jos tilanne ei olisi oikeasti vakava. Perinteisten puolueiden sisällä on suuria nykymuotoisen vapaan internetin vastaisia voimia. Muistakaa äänestää ensi vaaleissa oikein. Tai muistakaa edes äänestää.”

Tapaus on perin surullinen suomalaisten sananvapauden kannalta, joskin tuomiosta paistaa lävitse käräjäoikeuden kiinnostuksen puute. Tarkoitus oli todennäköisesti käsitellä asia nopeasti ja siirtää korkeampien oikeusasteiden huoviin. Niin tai näin, paskanmaku suuhun jäi.