Pitkäänhän se on ollut nähtävissä, että tekijänoikeuden osalta järjestelmäämme ja päättäjiämme vaivaa jonkinlainen krooninen aivottomuus, mutta nyt pistää väkisinkin suututtamaan. Taisi olla minun ensimmäinen useamman päivän loma tänä vuonna ja mitä sillä aikaa tapahtuukaan.
Käräjäoikeus tuomitsi ulkomaiset yritykset maksamaan Suomeen hyvitysmaksuja, mikäli yrityksiltä voi tilata Suomeen CD- tai DVD-tallennemedioita.
Presidentti teki Opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteleman lakiehdotuksen eduskunnalle, jonka tarkoitus on mahdollistaa tekijänoikeusjärjestöille koko kansaa koskeva roskapostitus.
Hyvitysmaksut aka tallennemediamaksut aka kasettimaksut
Koska kaikilla (edes päättäjillä) ei tunnu aina olevan selkeää käsitystä mitä nämä mystiset hyvitysmaksut ovat, niin kerrataanpa hieman: Hyvitysmaksut ovat aikoinaan yksityisen kopioinnin yleistyessä luotu varmuuskeino, jolla luovan työn tekijät voivat saada korvausta tyhjien tallennusmedioiden kaupasta, jotta laillinen yksityinen kopiointi ei söisi tekijöiden tuloja liikaa. Hyvitysmaksut eivät siis ole korvaus laittomasta kopioinnista, kuten nettilataamisesta, vaan jo suurimmin osin historiaan jääneestä kaverilta cd:n kopioimisesta tai kirjastosta leffan tallentamisesta. Tuollaisen kopioinnin osuus yksityisestä kopioinnista on tänä päivänä mitätön osuus, sillä Internet on tehnyt kopioinnista helpompaa, ekologisempaa ja taloudellisempaa. Jotkut toki tallentavat netistä lataamansa mediat levyille ja tällöin maksavat hyvitysmaksua vaikkei kyseinen tallennus edes hyvitysmaksun piiriin kuulu.
Nyt käräjäoikeus tuomitsi myös ulkomaiset yritykset maksamaan Suomeen hyvitysmaksua, mikäli myyvät Suomeen tallennusmedioita joissa tilaaja itse toimii maahantuojana. Heetkinen… Miten tämä on itseasiassa edes mahdollista? Miten Suomen oikeusjärjestelmällä voi olla oikeus vaatia ulkomaista yritystä maksamaan Suomeen maksuja, ellei yritys itse harrasta maahantuontia eikä sinällään ole edes mitenkään tekemisissä koko Suomeen tuonnin kanssa?
Käräjäoikeus totesi maksuvastuun olevan yrityksellä, ellei maahantuoja (tilaajana toimiva yksityishenkilö) itse hoida hyvitysmaksujen maksamista. Asia mitä luultavimmin menee kyllä EU-tuomioistuimeen, sillä Suomi ei voi ylimielisesti vaatia ulkomaisia yrityksiä maksamaan veroluonteista maksua toiseen maahan. Täysin samoin periaattein voitaisiin vaatia mitä tahansa ulkomaista yritystä omatoimisesti maksamaan Suomeen sitä sun tätä, ellei maahantuoja itse hoida asiaa kuten tarkoitus on. Tilanne on muinkin osin epäselvä, sillä tuomion mukaan ulkomainen yritys saattaa joutua maksamaan hyvitysmaksut nyt jopa kahdessa maassa. Hyvitysmaksut joiden olemassaololle ei nyky-yhteiskunnassa ole edes mitään perusteluita.
Pitää muistaa että kyseessä on alunperinkin ollut vain varmuuskeino luovan työn tekijöiden tulojen turvaamiseksi ja nyt kun on voitu selkeästi nähdä kulttuurin leviämisen olevankin myynnille positiivista, nämä tekijät saavat rahastaa kahteen kertaan, myynnin sekä hyvitysmaksun muodossa ja jopa silloinkin kun heidän tuotoksiaan ei edes käytetä.
Tekijänoikeusjärjestöille roskapostitusoikeus
29.10 perjantaina presidentti Halonen antoi eduskunnalle lakiesityksen, joka antaisi tekijänoikeusjärjestöille oikeuden harrastaa järjestelmällistä lähes koko kansaan kohdistuvaa roskapostitusta pelkkien epäilysten perusteella. Näiden uhkailukirjeiden toivotaan vähentävän nettilataamista vedoten järjettömän suuriin tulonmenetyksiin, vaikka samaan aikaan useat tutkimukset toteavat tulonmenetysten olevan mitättömät tai jopa päinvastaiset – verkkolataaminen kasvattaa teosten suosiota ja nostaa niiden myyntiä.
Lakiesitys on lisäksi jo luonteeltaan täysin ristiriidassa normaalien lain muodostusperiaatteiden kanssa. Lakia säätäessä tulee ottaa huomioon muun muassa sen hyödyllisyys, toteutettavuus ja moraalivaikutukset.
- Esitetty roskapostitusoikeus on hyödyllisyydeltään täysi nolla, sillä uhkailukirjeillä ei ole mitään jatkoseuraamuksia (eikä tulekkaan olla tai olemme huomattavasti pahemmissa ongelmissa).
- Toteutettavuus on järjetön, sillä loppukädessä juurikin luovan työn tekijät joutuvat itse maksamaan tekijänoikeusjärjestöjen kalliit oppivuodet. OPM arvioi jo yhden ainoan uhkauksen maksavan noin 60-250 euroa. Jos kirjeitä lähetettäisiin edes 300 000 netin käyttäjälle kerran, kulut olisivat jo n. 45 miljoonaa euroa (~150e/kerta).
- Moraalivaikutusta taas voidaan pitää ehkä jopa Piraattipuolueelle suosiollisina, sillä esitetynlaisten kirjeiden vastaanottaminen aiheuttaa vastareaktioita ja tuo esille verkkolataamisen yleisyyttä. Harrastetaanhan tekijänoikeudesta piittaamattomuutta tai tiedostamattomuutta todennäköisesti lähes jokaisessa kodissa jossa Internetin käyttö kuuluu osana arkeen.
Toimintaperiaate esityksen mukaan tulisi olemaan seuraava:
Tekijänoikeusjärjestöt seuraavat järjestelmällisesti yksityisten kansalaisten tekemisiä netissä.
Tekijänoikeusjärjestöt keräävät listan ajankohdasta ja IP-osoitteista, joiden epäilevät harrastavan luvatonta jakamista verkossa.
Listat toimitetaan kullekin Internet-operaattorille (jäljempänä ISP), jolle mikäkin IP on rekisteröity.ISP lähettää valmiiksi muotoillun uhkauskirjeen jokaiselle listan IP-osoitteen silloiselle käyttäjälle.
Kirje sisältää viestin jotakuinkin muodossa ”Olet luvattomasti plaplapla, ole hyvä ja lopeta”.
Kirjeitä voi alkaa keräämään vaikkapa harrastukseksi kuten postimerkkejä, tai sytyttää niillä takkaa kuten *itse olen suunnitellut, mutta mitään muita seuraamuksia niistä ei tule.
Tekijänoikeusjärjestöt eivät saa ikinä tietää keille roskapostituksia on lähetetty, sillä IP:iden takana olevat identiteetit pysyvät vain ISP:n tiedossa.
* Itse en juurikaan harrasta nettilataamista vaikka koen sen täysin hyväksyttäväksi. Syynä vähäiseen latailuuni ovat avoimet ohjelmistot, jo kauan sitten vakiintunut musiikkimaku sekä halu tukea tekijöitä. Käytän kuitenkin paljon vertaisverkkoja myös laillisen materiaalin lataamiseen ja jakamiseen. Uhkauskirjeitä tulee napsumaan aivan varmasti myös laillisia keinoja harjoittaville.