Vaikka kirjoitukseni otsikon muotoilinkin härskisti ivailevasta lauseesta, tuntuu Noel Gallagher todellakin jossain määrin ymmärtävän nettilataamista, vaikkei sitä yksityiskohtaisesti olekkaan alkanut esitellä.

Yhden maailman suosituimman pop yhtyeen ikonia, Noel Gallagheria haastateltiin BBC:n UK’s Radio 1 kanavan haastattelussa, jossa myös lähestulkoon pakolliseksi sivuamisaiheeksi muodostunutta nettilataamista kysyttiin häneltä. Kun Noelilta kysyttiin miltä hänestä olisi tuntunut mikäli uusi tulossa oleva albumi olisi jo vuotanut internettiin, oli hänen vastauksensa yllättävän suopea. Noel kertoi ettei suuttuisi, vaan “jos albumi todellakin olisi saatavilla, niin antakaa mennä ja ladatkaa se, en minä siitä Lars Ulhrich tyylillä ala sekoamaan.”

Nettilataamista Noel ei itse harrasta, vaan toteaa ettei hänellä edes ole tietokonetta eikä häntä kyseinen toiminta kiinnosta, mikä sinällään ei ole ihme jos omaisuus riittää vaikka halutessaan oman lähetin hankkimiseen joka noutaa halutut levyt suoraan kaupasta. Monestihan kyse nettilataamisen yleistymisessä on sen helppous ja vaivattomuus. Tilanne ei välttämättä ole sama ihmiselle joka ei edes tietokonetta omista eikä koe mitään tarvetta nettilataamiseen tutustumiseen.

Mutta mitä mieltä Noel Gallagher on muiden nettilataamisesta?
“Jos ihmiset ovat valmiita hankkimaan musiikkia ilman sen mukana levitettävää materiaalia, hyvä heille. Olisi todella naurettavaa rokkistaralta vaatia jokaista maksamaan albumistaan, sillä ei kaikilla (lapsilla) ole käytettävissä sellaisia varoja. Joten jos löydätte albumin ilmaiseksi, ladatkaa se.”
Loppuun tosin Noel huomauttaa: “Mutta älkää ladatko Oasiksen albumeita – se on laitonta.”
Samaan putkeen Noel vielä käyttää tilaisuutta hieman hyväkseen ja mainitsee ivallisesti muutamia kilpailevia bändejä ja kehottaa lataamaan mielinmäärin niitä.

Noel kertoo toivovansa kaikkien ostavan Oasiksen uuden 6.10 julkaistavan albumin, sillä “minulla on tilillä enää viimeiset neljä miljoonaa” ja jollei se ole vielä riittävä syy, niin “minun täytyy pystyä pitämään uima-altaani täytettynä Evianin mineraalivedellä.”

On mukavaa huomata myös omien suosikkibändien kertomana tämän tason juttuja, sillä myös minulla on Oasiksen albumeja koneellani. Alkuperäiset löytyvät hyllystä, mutten muista edes vuotta jolloin olisin levykannet avannut, vaan kyseinen musiikki on tänä päivänä sekä pöytäkoneella jonka kautta toimii koko kodin audiojärjestelmä, sekä autossa mp3:sta tukevassa autosoittimessa. Uskallan jopa väittää, ettei Oasis olisi minulla soinut vuosiin ellei se juurikin olisi digitaalisessa muodossa.

Pätkitty haastattelu nähtävissä ja kuultavissa täältä, joskin tätä kirjoitusta koskevat osat ovat suurimmin osin leikattu pois. BBC:n sivuilta löytyi myös audio only lähetys, jossa lienee koko lähetys, valitettavasti stream ei näytä olevan kovin linux ystävällinen ja en voi asiaa varmistaa.
Haastattelun pois pätkittyjen osien lähde TorrentFreak

Sain juuri hetki sitten pyytämäni pikaisen tilannekatsauksen tulevan The Ground levykaupan toiminnasta. Yritys joka on The Groundin takana, Levyvirasto Oy, pitää tälläkin hetkellä verkkokauppaa joka ei samalla tavalla ole esiin puskenut, mutta kun kyselin miten toimintaperiaatteet tulevat muuttumaan, kävi selväksi että ainakin suurimmin osin samoilla linjoilla jatkuu.

• Artistit saavat myydyistä CD sekä MP3 albumeista n. 70%
• Ei rajoituksia jakelun suhteen, albumi saa olla muuallakin myynnissä tai vaikka ilmaiseksi ladattavissa
• Kuka tahansa voi pistää musiikkiaan myyntiin ellei sen jakeluoikeudet omista joku muu

Antti Peisa myös kertoo toivovansa että tulevaisuudessa mp3 versio voitaisiin tarjota ilmaisena mikäli ostaa CD version albumista. Toistaiseksi sopimukset estävät tämän, mutta tarkoituksena on neuvotella latausoikeus ilmaiseksi tai pienellä lisämaksulla saataville.

Kyselin myös albumien hinnoista, tarkkoja hintoja ei vielä ollut saatavilla, mutta keskimäärin tulevat hinnat kulkemaan site, että indie levyt ~10 euroa, EMI:n albumit yli 10 euroa ja suomalaisille albumeille suositellaan hinnaksi jotain näiden välimuotoa.

Hinnat eivät valitettavasti olleet vielä lähellekkään sitä tasoa mitä odotan, mutta tätä ei voi laskea Levyviraston luomaksi ongelmaksi, vaan levyjen hinnat kuitenkin toistaiseksi määrittelee isot levy-yhtiöt. Tässä on kuitenkin jokaiselle levy-yhtiöttömälle yhtyeelle hyvä mahdollisuus määritellä hintansa kokonaan uudestaan. Itse olen pohdinnoissani ajatellut 2-4 euron levyhinnan olevan mainion kuuloinen. Kun kate on 70%, ei levymyyntiä tarvita lähellekkään samoja määriä kuin levy-yhtiöiden kautta ja taas alhainen hinta tekee levyn ostamiskynnyksestä todella minimaalisen jos vain vähänkin kiinnostusta löytyy.

Antti Peisan sanoma levy-yhtiöihin sitoutumattomille artisteille kuuluukin näin: “Onnea matkaan ja keep on rocking Itsenäisenä on mahdollista menestyä, etenkin nykypäivänä. Tosin kyllä suurmenestykseen tarvitsee apua, ja yleensä sitä saa parhaiten levy-yhtiöiden suunnalta. Pitää kuitenkin tiedostaa, että ne ovat valtavia yrityksiä ja se on megaluokan bisnestä. Kannattaa miettiä, mitä musiikiltaan haluaa, ja minkä vuoksi sitä tekee.”

Jään mielenkiinnolla odottamaan The Groundin avausta, sekä erityisesti sitä kun jotkin vielä suuremmalle massalle tuntemattomat yhtyeet päättävät hyödyntää tilaisuutta ja pistävät albuminsa esim. ehdottamallani hinnalla myyntiin.