Teksti on osa vuodenvaihteessa julkaistavaa tekijänoikeuksia käsittelevää kirjaa, jossa on mukana monta varmasti mielenkiintoista ajatusta herättävää kirjoittajaa.
———-

Ahto Apajalahti ja Kaj Sotala julkaisivat maaliskuussa 2010 kirjan nimeltä Jokapiraatinoikeus. Se on tuhti tietopaketti kaikille, jotka haluavat ymmärtää tiukkoja tekijänoikeuksien höllentämiseksi toimivien piraattien ajatusmaailmaa. Kirja on ostettavissa kirjakaupoista, mutta piraattiaatteen mukaisesti löydettävissä myös ilmaiseksi suoraan selaimessa luettavana ja ladattavana.

Jokapiraatinoikeudessa tuodaan hyvin esille ero ilmaisen ja vapaan välillä. Ilmaisuuden ei tarvitse olla itseisarvo, vaan tärkeintä on vapaa levitettävyys. Kirjaa myydään fyysisenä kappaleena, mutta silti annetaan jokaiselle halukkaalle lukijalle mahdollisuus hankkia kopio kirjasta itse valitsemallaan tavalla. Tässä tapauksessa kirjan kustantaja WSOY itse tarjoaa sähköisesti luettavaa versiota maksullisen fyysisen kappaleen lisäksi. Voin siis halutessani tiedonjanoiselle viitata kirjan tiettyyn kohtaa ja kertoa, mistä kyseisen kohdan voi lukea heti. Täysin vapaasta jakelusta ei voi vielä puhua edes Jokapiraatinoikeuden kohdalla, sillä toistaiseksi suurimmat tuottajat ovat hyvin kangistuneita perinteisiin kaavoihin.

Harva odottaa, että kaikki julkaistaisiin public domain -lisenssin alla ja luovutettaisiin kaikki oikeudet pois. Piraattipuolueen ajama malli onkin lähempänä Creative Commons -nimellä kulkevaa lisensointimallia. Kirjan julkaisu Piraattipuolueen mallin mukaisesti toimisi esimerkiksi näin:

• Julkaisija julkaisee kirjan fyysisenä kappaleena myyntiin, halutessaan myös sähköisenä.
• Mikään ei velvoita julkaisijaa jakelemaan ilmaisversiota kirjasta, mutta kasvavan myynnin toiveissa se saattaa silti tehdä niin.
• Kuka tahansa yksityishenkilö saa kopioida kirjan omaan käyttöönsä ja jakaa sitä muille, mutta käytön tulee nimenomaan olla yksityistä ja ei-kaupallista.
• Kaupallinen suoja-aika kirjalla säilyy 5–10 vuotta, minkä jälkeen muutkin jakelijat voivat halutessaan levittää kirjaa sellaisenaan, päivitettynä tai muokattuna.
• Julkaisija luonnollisesti voisi myydä jakeluoikeutta muille vielä suoja-ajan ollessa voimassa.
• Teoksen moraaliset tekijänoikeudet säilyvät ikuisesti, tekijöillä on aina oikeus tulla tunnustetuksi tekijäksi, kukaan muu ei saa väittää olevansa kirjan tekijä.

Ilmaisversioiden jakelu saattaa olla myynnille hyödyllistä, sillä menekin pahin vihollinen on tuntemattomuus. Jos kukaan ei tiedä teoksesta, kukaan ei voi suositella sitä muille luettavaksi tai innostua kirjassa esitetyistä ideoista. Maailmalta löytyy paljon esimerkkejä, joissa ilmaisjakelulla on siivitetty myyntiä huimiin kertoimiin. Jokapiraatinoikeus listaa paljon näitä esimerkkejä sekä tutkimustuloksia aiheen parista.

Vaikka esimerkkinä olikin kirja, samat periaatteet soveltuvat kaikkiin kulttuurin muotoihin. Kirjat ovat sinällään erikoisessa asemassa, että niiden kopiointia ei ole vielä lähdetty erityisesti rajoittamaan. Kirjastosta voi lainata kirjan ja sen saa laillisesti kopioida itselleen yksityiseen käyttöön. Cd- ja dvd-tallenteita on teoriassa laillista kopioida omaan käyttöön, mutta mikäli ne sisältävät kopiosuojauksen, muuttuu kopiointi laittomaksi. Asiaa ei muuta edes se, että levy on laillisesti hankittu. Varmuuskopiointi tai toiseen datamuotoon siirto on tuolloin laitonta, ja lakia voi rikkoa jopa vahingossa, sillä kaikki soittimet tai kopiointiohjelmistot eivät suojauksesta erikseen ilmoita.

Myös valtio tuottaa informaatiota suuria määriä, niin viihde- kuin hyötykäyttöönkin. Valtiolla ei kuitenkaan ole tarvetta saada teoksista tuottoa, sillä rahoittajina toimivat jo ennestään veronmaksajat. Valtion tuottaman informaation siis tulisikin olla mahdollisimman vapaasti käytettävissä, jotta tuotetun materiaalin hyötykäyttö saataisiin maksimoitua. Karttatietojen, erilaisten tilastojen ja muiden koottujen tietojen avulla olisi mahdollista tuottaa kansalaisille edullisia ja hyödyllisiä palveluja, kun taas haittapuolia näiden palveluiden tarjonnasta on vaikea löytää, onhan kansa jo itse maksanut sisällön.

Kaikesta tästä voisi olettaa, että kyseessä ovat kaupallisten markkinoiden edut vastaan kuluttajan edut. Tämän vuoksi usein esitetään kysymys ”miten ala X tulee toimeen, kun yksityinen kopiointi sallitaan ja suoja-aikaa lyhennetään?”

Vaikka useimmat kaupallisilla markkinoilla toimivat media-alan yritykset eivät vielä ole sitä sisäistäneet, kyseessä eivät ole molempien edut, jotka olisivat ristiriidassa. Ristiriidassa ovat kuluttajan edut ja perinteinen liiketoimintamalli. Yksityinen kopiointi on edelleen sallittua monissa muodoissa eikä tuota oikeutta ole mahdollista poistaa, sillä sen ei katsota haittaavan kaupallista toimintaa. Internetin myötä yksityisestä kopioinnista on kuitenkin tullut tehokkaampaa ja se saattaa ajaa osan alalla toimivista panostamaan erilaisiin liiketoimintamalleihin. Suurelle osalle yksityisen kopioinnin salliminen internetin välityksellä ei aiheuta minkäänlaisia muutospaineita. Kulutustottumukset muuttuvat ja markkinoiden on kaikilla muillakin aloilla mukauduttava niiden ehdoilla.