Tämä kirjoitus on itseasiassa kirjoitettu jo viikko tai pari sitten offlinenä, nyt sain vihdoin aikaiseksi hieman täydennettyä ja julkaistua sen. Vaikka yleensä puhunkin kulttuurikysymyksissä lainsäädännöllisiltä ja valvontaa vaativilta kannoilta, voisin mielelläni puhua ja kuulla kulttuurin vaikutuksesta sosiaalisen kehityksen kannalta paljon lisääkin, se kiinnostaa minua paljon ja koen sen todella tärkeäksi asiaksi.

Olen osittain huvittuneena, ylpeänä ja ehkä hieman hätkähtyenkin seurannut viime päivinä sitä, kuinka vanhempiensa reitittämänä samanlaista polkua lapset kulkevatkin. Itselleni yksi tärkeimpiä asioita maailmassa nuorena oli musiikki jota kuuntelin ja osaan edelleen varmaksi sanoa sen vaikuttaneen paljon siihen mitä nyt olen. Musiikki tarjosi paljon sisältöä jota yhdistämällä ja muovaamalla sisäistin omaan persoonallsuuteeni. Nyt vanhimman poikamme täytettyä 11 vuotta, tuntuu hän seuraavan hyvin samanlaista kaavaa ja jopa musiikki on paljolti samaa. Lapsi oppii kuulemaan sitä mitä kotona soitetaan ja oppii pitämään siitä musiikista, mutta se ei riitä vielä vaan musiikin pitää täyttää myös henkistä tarvetta.

Siinnä kun minulle musiikki muotoutui niinkin tärkeäksi vasta 14-15 vuotiaana, on se jo nyt hyvin tärkeää vanhimmalle pojalle. Syy aikaisempaan musiikin maailmaan perehtymiseen lienee se, että minun vanhemmillani musiikki ei niin voimakkaana ollut elämässä mukana ja tämän vuoksi jouduin hakemaan vaikutteeni kauempaa, muutaman sadan kilometrin päässä asuvalta isoveljeltäni asti. Siinä kun minulle musiikkiin uppoutuminen tuli Juice Leskisen ja ZZ-topin kautta. Edelleen rakastan Leskisen musiikkia, kuuntelee poikakin sitä joskus. ZZ-top karsiutui jo aika varhain lähes tyystin pois omasta musiikkivalikoimastani ja tähän suurin syy lieni ympäristövaikutteet. Kukaan muu ei kyseistä bändiä tuntunut kuuntelevan, joten tuli soitettua musiikkia joka kolahti tai edes kelpasi muillekin kavereille.

14-15 vuoden iässä minun musiikkimaailmani täytti Nirvana, Offspring, Green Day, The Doors, hieman myöhemmin myös mm. Tehosekoitin ja Apulanta. Tätä kirjoittaessani kuuntelen kun taustalla soi pojan läppäriltä musiikkia odotellessa koulun alkamista; Sieltä soi Tehosekoitinta, Green Daytä ja Apulantaa. Minä ostin sähkökitarani 15-16 vuoden iässä; Tänä kesänä poika sai syntymäpäivälahjaksi kauan haluamansa bassokitaran. Minä opettelin soittamaan Nirvanaa, Green Daytä, Metallicaa. Pojalle hain toissapäivä kirjastosta nuottikirjoiksi Metallicaa, Nirvanaa ja Green Daytä (otin muuten myös itselleni kitaralle vastaavat, vaikken enää omistakkaan kuin akustisen kitaran). Taitaa seuraavasta ostoksesta tulla kalliimpi satsi, itse aloin jo haikailemaan sähkökitaraa uudestaan kun taas vaimo on soittanut rumpuja joten nekin olisi kiva hankkia.

Mikä tämän kaiken kirjoituksen tarkoitus oli? Pääosin kertoa siitä joka monella tuntuu unohtuneen: Musiikilla on suuri vaikutus useimpien kasvamisessa ja se jopa toisinaan muovaa paljolti sitä mitä ihmisestä tulee. Useimmat eivät ala ikinä soittamaan vakavammin mitään soitinta ja sitä alkavistakin monet ovat yksinkertaisesti huonoja siinnä (kuten minä), mutta silti musiikilla on tärkeä rooli. Siitä löytää itselleen tärkeitä tunnetiloja ja sanomia niin ylä- kuin alamäessäkin, se lohduttaa surun yli, auttaa riemuitsemaan, kehittää mielikuvitusta, kannustaa aktiviteetteihin ja on tehokas tapa ilmaista itseään. Ilman sitä musiikkia mitä minä olen kuunnellut, en todellakaan olisi se mitä nyt olen, olisin täysin toinen persoona.

Jotain hassua joka päivälle. Tulin juuri tovi sitten takaisin tietokoneen äärelle ja huomasin parin kaverin puhuvan IRCissä, että minua pitäisi kuulemma äänestää Aamulehden varjovaaleissa.

Ideahan on ihan hauska, äänestys kun ei todellisuudessa sido mihinkään, mutta jo prosentinkin äänisaalis varjovaaleissa olisi mielenkiintoinen sekä varmasti mieltä kohottava näky. Tarkoittaisihan se jo aika suurta kannattajajoukkoa.
Varjovaalien ehkä hauskin puoli on se, ettei äänen antaminen sille, jolle sen todella haluaa antaa, voi millään tapaa aiheuttaa äänen menemistä tai valituksi tulemista kenellekkään muulle. Varjovaalien perusteella kun ei ketään aikuisten oikeasti valita parlamenttiin tai edes kukkulan kuninkaaksi.

Eli nyt siis olisi tilaisuus kaikille, jotka haluavat hiukankin osoittaa tukensa ja ilmaista mielipiteitään, äänestää minua Aamulehden varjovaaleissa. Nimi ei välttämättä tule lainkaan valmiiseen listaan, mutta Muu: kohtaan voi laittaa “Palmulehto, Pasi” niin katsotaan nouseeko nimi esille tilastoissa.

Huomautan siis vielä, en ole oikeasti ehdokkaana eurovaaleissa, nyt on vain mahdollisuus näyttää että “hei, toi me haluttaisiin ehdolle.”

Uusin kansalaisia kiehuttava, joitakin myös kiinnostava kotimaan asia, jonka reaktioihin itse pystyn samaistumaan, on keksintö nimeltä Mediamaksu. Kyseessä on YLEn rahoitusta pohtineen työryhmän hengentuote, ehdotus josta sitten korkeammat tahot päättävät aletaanko sitä ajaa eteenpäin. Yleensä aina aletaan.

Koko Mediamaksun ehdotusta en käy kertaamaan, mutta tiivistän sen näin:

• Mediamaksu korvaisi tv-lupamaksun.
• Mediamaksun arvioitu hinta olisi n. 175 euroa vanhan tv-lupamaksun 224 euron sijaan.
• Mediamaksusta joutuisi maksamaan talouskohtaisesti, kuitenkin vain yhdestä taloudesta kerrallaan.
• Mediamaksun joutuisi maksamaan jokainen talous, riippumatta onko mitään vastaanotinlaitetta taloudessa.
• Mediamaksun summa ei ole progressiivista verotusta, vaan tasasumma kaikille talouksille.
• Mediamaksusta ei voisi kieltäytyä, se on ulosottokelpoinen.

Mediamaksun epätasa-arvoisuutta sekä pakkomyyntiä ei varmasti ole helppo olla huomaamatta?

Olen itse YLEn palveluiden kannattaja, vaikka en suoranaisesti käytäkkään kuin YLE Areena palvelua, joskus luen nettisivuilta uutisia. YLE on kuitenkin minun nähdäkseni tärkeä Suomelle. Kaikesta tästä huolimatta en siltikään pysty sulattamaan ajatusta pakkomaksattamisesta, varsinkaan kun itsekkin olen nyt kuutisen vuotta ollut ilman televisiota periaatesyistä – korvaussumma ei kohtaa tarjontaa. Tarjonnalla en tarkoita edes huonoja ohjelmia, vaan sitä etten käyttäisi televisiota lähes lainkaan ja tällöinkin muun kuin tv-signaalin katsomiseen. Korvaussumma ei mielestäni kohtaa edes vielä ehdotetulla 175 eurolla, joskin suunta on oikea. Olisin valmis maksamaan 50-100 euroa vuodessa, omistin sitten television tai en, sillä näen YLEn kuitenkin tarpeelliseksi.

Toinen suuri epäkohta Mediamaksussa on sen epätasa-arvoisuus taloudellisesti. Kahdeksantoista vuotias omassa asunnossaan elävä opiskelija joutuisi maksamaan saman hinnan käytöstään, kuin suurperhe jonka äiti ja isä ovat johtotehtävissä ja tienaavat yhteensä 8 000 – 10 000 euroa kuukaudessa. Itse ollessani opiskelija, en olisi edes saanut valtiolta niin paljon tukea, että sillä olisi voinut maksaa esitetyn mediamaksun! Opintotukipäätös kertoi minun olevan mahdollista saada muistaakseni n. 10 euroa kuukaudessa. Perusteena oli äidin tulot, vaikka jo aikoja sitten olin muuttanut pois tuosta kodista. Sossuko siis maksaisi mediamaksun vai perustetaanko uusi Kelatuki? Mediamaksutukihakemusta vaan hakemaan.. äly hoi!

Mediamaksu on ideana hyvä, tv:n omistajien sekä tv:ttömien vainoaminen alkaa ottaa pannuun urakalla. Minullekkin tuon tuosta tupsahtaa tv-lupailmoitusta takantäytteeksi. Nämä jatkuvat jahtaamiset ja syyllistämiset siis poistuisivat. Hienoa. Myöskin tuen siinä, että YLEn rahoittaminen on hoidettava jokaisen veronmaksajan kukkarosta, sillä YLE on yksi puolueettomimmista ja tärkeimmistä tiedonvälityskanavista, niin televisiossa, radiossa kuin internetissäkin. Lisäksi YLEllä on muitakin vastuita, olen niistä aiemmin muistaakseni kirjoittanut, joten jätän ne tästä pois. Näiden peruskulujen jakaminen jokaiselle on loogista. Kansan tulee rahoittaa tämänkaltainen koko kansaa hyödyttävä toiminta.

Jos saan hieman ehdottaa, tässä oma raakileeni siitä, mitä “mediamaksun” pitäisi olla, mitä sen pitäisi aiheuttaa ja miten se vaikuttaisi sisältöön.

YLEn toiminta on siirtynyt kokoajan hieman enemmän ja enemmän kohti suosituiksi muotoutuneita kanssakäymisen ja informaation tapoja ja paikkoja. Näistä hyvänä esimerkkinä YLEn siistiksi tehdyt ja näppärät nettisivut sekä erityisesti YLE Areena. Näistä aluevaltauksista kaupalliset mediat ovat suuttuneet, niin joistain uutispaneeleista rautatieasemilla kuin muistakin pikkujutuista. Periaatekysymyksiä siitä, ettei YLE saisi tehdä mitään, mikä voi viedä kaupalliselta taholta mahdollisuuden ansaita fyffeä. Minä haluaisin sellaiset silmälasit jotka näiden suurien yritysten johtajilla aina on, niillä ilmeisesti maailmankuva on täysin toinen ja kaikessa näkee ansaitsemismahdollisuuden tai menetetyn mahdollisuuden. YLEn materiaali on kansan rahoilla tuotettua, se on siis jo kertaalleen maksettua. Miksi ei Hammaslääkäriliitto meuhkaa siitä että perussairaanhoidon lisäksi kaupungit ja kunnat tarjoavat hammashoitoa? Sehän vie ansaitsemismahdollisuuksia yksityisiltä hammasasemilta (tämä ei ollut kehotus). Minä olen sitä mieltä, että kaikki YLEn tuottama materiaali tulisi olla public domainia sen jälkeen kun se on kerran näytetty. Sen tuotanto on jo kansan maksamaa.

Mediamaksun tulisi olla progressiivisessa verotuksessa. Vaatiiko tämä edes lisäselvitystä? Olettaisin jokaisen järkiperäisen olennon tämän tajuavan. Ehdotuksen kaltainen veloitus on epätasa-arvoinen eikä palvele tarkoitustaan. En sano että progressiivinen verotus olisi ehdottomasti paras mahdollisuus, mutta kun se on jo ennestään valtion tapa hoitaa tuloverot, on se loogisin.
Tämä vaatii tosin itsenäisen elimen (lieneekö oikea termi) perustamisen tai sellaiselle delegoimisen, joka myöntää ja valvoo YLEn budjettia. Tämän elimen täytyisi olla täysin poliittisesti riippumaton ja mieluusti kasattu aina eri eduskuntakauden aikana kuin milloin toimii.

Nyt hieman kritiikkiä. Vaikka YLE onkin makuuni, toiminnan laajuus on minusta jo liikaa, tai ei liikaa, mutta liikaa lypsettäväksi pakolla. Minusta YLEn tulisi tarjota 2 (kaksi) TV kanavaa joihin tiivistettäisiin kaikki tarpeellinen ohjelma, ehkä hieman vähemmän jopa sitä saippuaa ym. viihdettä josta kaupallinen puoli pitää, plus ruotsinkielinen kanava. Ruotsinkielisen kanavan talouspuoli pitäisi miettiä hieman uudestaan. Meillä on naapurissa maa, jossa tuon kielen ohjelmaa tuotetaan hieman enemmän. YLEn tulisi neuvotella Ruotsin television kanssa sopimus jossa jaettaisiin ohjelmien tuotantokuluja tai ohjelmia ostettaisiin reippaasti suoraan Ruotsista. Vain pieni osa ohjelmistosta on paikallista, Suomesta kertovaa ja nämä tulisi luonnollisesti edelleen tuottaa tai ostaa, paikallisohjelmia ei ole tarvetta vähentää.

Ohjelmien tuottamista muutenkin tulisi vähentää, YLE voi aivan yhtä hyvin niitä ostaa, joskin mikäli nämä ohjelmat siirtyvät public domainiin, eli vapaasti käytettäväksi, en vastusta tuottamista lainkaan. Minulle huomautettiin, että YLE ei omista oikeuksia tuottamiensa materiaalien taustamusiikkeihin ym. esiintyviin teoksiin, mutta en näe ongelmaa jota minulle koitettiin tarjota. Public Domainiin saavuttuaan YLE on joka tapauksessa näiden käytöstä jo joutunut maksamaan, yksityisessä käytössä minkään lupien hakemiselle ei tulisi olla tarvetta muutoinkaan ikinä. Tekijänoikeusongelmat public domainiin saapuessa voitaisiin luonnollisesti myös ratkaista lainsäädännöllisesti, johan YLEllä on ennestään erityisasemansa sekä koko tekijänoikeuslainsäädäntö sellaisenaan on yksi suuri erityisasema.

Pieni tiivistelmä siis siitä mitä koitin sanoa:

• Veloitus progressiiviseksi veroksi
• Kaikki YLEn tuotanto vapaaseen käyttöön
• Mediamaksu sisältämään vain tärkeät peruspalvelut, kuten 2 TV kanavaa, paikallisradiot ja pari valtakunnallista, internetpalvelut, mobiilipalvelut. Maksukortin taakse extrapalvelut kuten erikoistuneet TV kanavat, kenties joitain uusia internet palveluita (ei perus public domain materiaalin tarjontapalvelut) jne.
• Ruotsinkielisen materiaalin kanssa yhteistyötä Ruotsin television kanssa

Päätän tämänkertaisen paasauksen tähän, toivotan kuitenkin YLElle onnea ja pitkää ikää, Televisioluvan tai medialuvan kritisointi ei automaattisesti tarkoita YLEn kritisointia tai lopettamishaluja.

Mutta mikä hitto tässä maassa mättää jos se tietämätön istutetaan viestintäministerin jakkaralle ja jatkuvasta toilailustaan huolimatta siellä pidetään?

Tämän päivän Ilta-sanomissa Suvi kertoi Lex Nokian parantavan kaikkien suomalaisten oikeusturvaa. Onko tädillä jäänyt jokin lääkitys väliin vai liian kova kuuri päällä? Hän mm. kertoo vakoilun aloittamisen vaikeudesta näin “täytyy luoda pelisäännöt, tiedottaa käyttäjille, tehdä ilmoitus tietosuojavaltuutetulle ja maksaa”. Ja mikä näissä oli se raskas osa prosessissa joka tekee siitä vaikeaa? Sääntöjen luominen? Kerran tehtävä homma ja useimmiten kukaan ei sääntöjä kuitenkaan edes lue. Lukisitko sinä satasivuisen sääntöopuksen kirjaston nettikoneen vierestä kun on varattuna vartti aikaa verkkokauppatilauksien hoitoa ja sähköpostia varten?

Entäs se raha? No sitähän nyt varmaan yrityksillä ei olekkaan sen vertaa jos vakoilla haluavat, joutuvat varmaan pyytämään ne rahat valtiota vakoilutuen nimikkeellä. Se vaikeus on varmaankin tuo ilmoitus tietosuojavaltuutetulle, joka tosiaankin on ilmoitus, ei luvan haku vaan ilmoitus!! Järki hoi!!

Lex Nokian haitoista on viimeaikoina toitotettu niin paljon, että en käy niitä tänne rustaamaan. Jos hyvä lukija ei ole vielä perusteluja tämän lakiehdotuksen perustuslain vastaisuudesta, järjen vastaisuudesta tai kansan tahdon vastaisuudesta nähnyt tai kuullut, niin eikun lukemaan Piraattipuolueen, EFFIn tai melkein minkä tahansa sanomalehden sivuja.

Miten minua oikeasti tänä päivänä hävettääkään ministerivalinnat joita nykyiseen hallitukseen on tehty.
Miten minua vitu**aakaan kuinka röyhkeästi lakeja koitetaan ajaa läpi vaikka kansa ei niitä halua.
Onko tarkoitus tosiaan murtaa viimeisetkin uskonrippeet demokratiaan näillä tempauksilla?

Ehdotan että seuraavaksi ajetaan läpi lakia, joka antaa luvan mille tahansa yritykselle, yhdistykselle tai arvokkaan näköiselle herrasmiehelle tai naiselle luvan tarkistaa vastaantulijan taskut, lompakon ja mikäli on talvi, pitää saada tuon arvohenkilön viedä myös vaatteet toiselta tarkistettavaksi ja palauttaa viipymättä vähintään puolen vuoden sisällä.

Luin tänään Uusi Suomi lehdestä uusimman ehdotuksen TV-lupamaksun vaihtoehtoiselle veloitustavalle. Tuli paha olo, ihan fyysisesti siis. Mahassa alkoi vääntää kun tuota luki, vieläkö todellakin tämän tason dinosauruksia on, jotka pohtivat tuota asiaa eivätkä siltikään ymmärrä hevon vilpoistakaan asiasta?

Tiedän useita ihmisiä, itseni mukaanlukien jotka eivät suostu televisiota hankkimaan nykyisen tv-lupamaksujärjestelmän vuoksi. Meilläkin kotona televisiota saatettaisiin joskus katsoa, harvoin, mutta silti sitä katsottaisiin. Minä pitäisin uutisten katsomisesta, lapset lauantaiaamun piirrettyjen (ainakin mikäli sieltä ne luokattomimmat ovat jo vähitellen poistuneet), vaimo varmasti haluaisi muutamia ohjelmia myös seurata. Eli toisin sanoen sitä kyllä katsottaisiin mikäli se löytyisi, mutta toistaiseksi (nyt jo n. kuudetta vuotta) olemme ilmankin pärjänneet aivan täysin. Hieman ennen digiaikaan siirtymistä saimme jostain lahjaksi yhden vanhan telkun jossa ei edes scart paikkoja ollut, itse en huonolaatuista televisiota kaivannut, johan olin hyvän myynyt pois aiemmin, siirsin television lapsille käyttöön. Televisio siis oli lapsilla kunnes tuli muutto ja digiaika. Tai siis niin ainakin jälkimmäisestä luulin, jätin raahaamatta televisiota uuteen kämppään sisälle luullen analogisten lähetysten loppuneen vuodenvaihteessa, vaikka todellisuudessa ne loppuivat vasta seuraavana syksynä.
Tuli aika paljon taustatietoa, mutta siitä ehkä saa paremman kuvan minkälaista roolia televisio minulle näyttelee. Jos sellainen on, sen on oltava hyvällä kuvalla ja ilman nykyisenlaista tv-lupamaksua.

Entä jos siirtyisimme tämän eduskunnan työryhmän tarjoamaan vaihtoehtoon? Minä joutuisin maksamaan TV-lupaa huolimatta siitä onko minulla televisiota vai ei. Tietysti voitaisiin myöntää tapoja joilla hakea vapautus, mutta siitä huolimatta nykyinen asenne “Olet rikollinen kunnes toisin todistat” on mennyt niin sairaalloiseksi, että ei ole mikään ihme jos oikeatkin rikkomukset lisääntyvät jatkuvasti..raja alkaa olla hämärä. Jos sinua kohdellaan kuin rikollista, niin onko sillä väliä vaikka tekisisitkin jotain kiellettyä?

En kirjoita enempää itse työryhmän ehdotuksesta, sillä toivoisin lukijoiden lukevan sen suoraan lehden sivuilta. Sen sijaan kerron ehdotuksen jonka olen suurinpiirtein tässä muodossa kirjoittanut jo aiemminkin.

TV-lupa sisältää sellaista maksua, joka on ns. kansalaisen velvollisuus maksaa, jota siis myös YLE on velvoitettu tekemään tv-lupamaksuillaan. Tuo osuus on verkkojen ylläpitoa ja kehittämistä. Se miksi ne ovat laissa määriteltyjä ylläpidettäväksi, on esimerkiksi kuvitteellinen sotatila tai hätätila, jolloin voidaan tiedotusta hoitaa näiden verkkojen kautta. Loogista, eikö? Myrkkypäästöjen leviäminen ilmassa kohti jotakin aluetta ja pieni ennakkotieto asiasta, niin radion ja television välityksellä varoitus ja ohjeet siitä saadaan suurimman osan asukkaiden tietoon hyvin nopeasti. Tämä tiedotusmahdollisuus on myös kansalaisten perusoikeus, joten älyttömintä tässä onkin se että vielä nykyisellä aikakaudella kyseinen maksu on YLE:n taakkana. Toista oli silloin kun verkkoja vasta alettiin kehittämään, mutta nykyisellään maksu tulisi siirtää kokonaan valtion budjetista maksettavaksi, sillä kansalaiset maksavat jo / tulisi maksaa se veroissa.
Mitä taas tulee loppuun, eli suurimpaan osaan TV-luvasta, on lähtökohta hyvin selkeä; Sitä tulisi maksaa vain niiden, jotka palvelua käyttävät. Ehkei ole viisasta alkaa erittelemään suurempia summia parempituloisille tai enemmän televisiota katsoville, mutta edes vähäinenkin maksu televisiota lainkaan käyttävälle on väärin.

Oma ehdotukseni on siirtää YLEn kanavat korttisalauksen tai mainosten rahoituksen piiriin.
Ministeri Suvi Lindén aiemmin kertoi yhdeksi ongelmaksi korttisalaukseen siirtymisessä sen, että aiemmin kun kehotettiin digibokseja hankkimaan, ei oltu niin kaukokatseisia siitä että kehoitus olisi koskenut juurikin korttisalaukseen kykeneviä digibokseja.
Mielestäni selitys ei ole riittävä, sillä vaikka tv-luvasta jotain fiksujakin päätöksiä nyt pyrittäisiin tekemään, eivät ne kuitenkaan tulisi voimaan välittömästi. Aivan hyvin voitaisiin laskea että YLE:n kanavia katsoa haluavilla olisi vuosi tai kaksi aikaa hankkia korttipaikallinen digiboksi, hinnat ovat jo nyt alhaalla ja tuona aikana hinnat laskevat lisää. Itseasiassa koko siirtyminen voisi toteutua siten, että ne jotka eivät määräaikaan menneessä ole korttipaikallista digiboksia hankkineet, jatkavat normaalin TV-luvan maksamista kunnes hankkivat uuden boksin. Tätä siirtymäaikaa voisi tarvittaessa olla vuosikin, kolmessa vuodessa nykyiset digiboksit ovat joka tapauksessa jo vanhaa lähes arvotonta rojua.
Lisäarvoa boksin vaihdolle voitaisiin helposti tuoda mm. HD tarjonnalla tai muulla käyttäjälle vaihdosta lisäarvoa antavalla asialla.
Mainosrahoitteisuudesta vielä sen verran, etten varsinaisesti itsekkään tue kyseistä ehdotusta, mutta siitäkin huolimatta sekin on parempi kuin nykyinen malli, sekä monet kyllä tuntuvat kaipaavan mm. elokuvien aikana pieniä katkoja vessassa käyntiin, leffaherkkujen täydentämiseen ym. joten tässä voisi ehkä ajatella mainosrahoitteisuutta pienimuotoisena lisänä, joka ei kattaisi täysin julkisia mainoksia vaan ne voisivat toimia ns. tiedottajan roolissa kertomassa uusista valtion ja YLE:n palveluista ja ajankohtaisuuksista.

Korttisalauksen käyttöäkin ehkä olisi aihetta pohtia miten se todella toimisi, kanavakohtaisesti, sisältäen kaikki YLE:n kanavat vai jopa jossain määrin ohjelmakohtaisesti.
Tämän enempää en enää asiasta pauhaa tällä kertaa, mutta korttisalauksen käyttömahdollisuuksia ei suinkaan tulisi tyrmätä sen takia että tällä hetkellä laitteita ei kaikilla ole. Ei ole televisioitakaan kaikilla, hankinta sekin. Digibokseista tulee kokoajan uusia malleja, hybridejä, nauhoittavia jne, joten vanhat perusmallit tulevat kaikesta huolimatta jäämään nopeasti pois.

Ruotsin hallitsevat puolueet ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mitä uudistuksia vuoden vaihteessa voimaan tulevalle salakuuntelulaille pitää tehdä. Tarkkoja lakipykäliä en toistaiseksi ole vielä löytänyt, lieneekö niitä edes tehty, mutta suunta on osin oikea, osin väärä. Oikea sinällään, että salakuuntelulain käyttömahdollisuuksia karsittiin lisäämällä väliin tuomioistuin. Niin puolustusvoimien kuin hallituksenkin pitää hakea vakoilulupa tuomioistuimelta ennen kuin ketään voidaan asettaa seurantaan. On tietysti hyvä asia, ettei ketä tahansa voi vakoilla miten huvittaa, mutta estääkö tuomioistuin todella sen? Vielä en ole löytänyt perusteita joilla vakoiltavat kohteet hyväksytään, pitääkö kyseessä olla rikos, kelpaako teollisuusvakoilu ja mistä ja kuka voi tarkistaa ettei vakoilulakia ole käytetty väärin?
Sanoin myös että suunta on väärä; koko FRA lakia on koitettu jopa mielenosoituksin vaatia poistettavaksi, mutta siitä huolimatta tehdään vain pilkun viilausta jotta se näyttäisi paremmalta. Mitä enemmän lakia jaksetaan viilata, sen epätodennäköisempää on että siitä luovutaan kokonaan.

Mieleeni myös tulee väkisinkin se, että vaikka kyseistä lakia kuinka säädeltäisiin, jos sille on tehty toimiva järjestelmä, sitä tullaan aivan varmasti käyttämään. Kyseisen valvonnan kustannukset olivat viiden miljoonan luokkaa lähivuosille ja sitten kasvavana summana jatkossa. Summalle varmasti halutaan vastinetta ja mm. naapurimaiden teollisuuden vakoilu on yksi hyvä tapa sitä saada. Sitten vielä mahdollisuus mm. rikollisuudelle päästä käyttämään näin kattavaa järjestelmää; vaaditaan vain yksi tai pari mätää työntekijää järjestelmän sisältä ja kappas, pian 10 000 suomalaista saavat uhkailukirjeitä että ellette maksa rahaa, alastonkuvia julkistetaan, joku eniten tarjoava yritys alkaa valmistaa Nokian kännyköitä ennen kuin Nokia itse saa ne markkinoille tai edes valmistukseen. Ehkäpä jopa joku salaisen agenttitoimiston työntekijä murtautuu kotiisi keskelle yötä, koska satuit nyt vain kaikkialta kerättyjen tietojen perusteella sopimaan terroristiryhmän profiiliin. Kuulostaako siltä että meni hieman yli? Minusta ainakin, mutta silti tällaiset kyseenalaiset lait mahdollistavat nämä sekä satoja kertoja pahempaakin toimintaa.

Mikä hitto noita Ruotsinkin päättäjiä vaivaa? Asiasta on pidetty mielenosoituksia, monet maat ovat jo ottaneet kantaa ja paheksuneet toimintaa, yritykset valmistautuvat siirtymään pois Ruotsista ja sen lähimaista, niin mitä tapahtuu? Pyöritellään peukaloita ja siirretään pilkun paikkaa niin kaikki ovat taas tyytyväisiä, niinkö?

Pitkään odotettu Piraattipuolueen kampanja kannattajakorttien keräämiseksi laukaistiin viime perjantaina käyntiin. Valitettavasti en asiasta aiemmin vielä ehtinyt edes kirjoittaa, sillä olen ollut hyvin aktiivisesti pakkaamassa ja lähettämässä kortteja ympäri Suomea sekä kertomassa lisää korttien keräämisestä.

Voin lämpimästi suositella että jokainen, joka on hiemankin kiinnostunut elämän yksityisyydestä sekä kansalaisoikeuksistaan kuten kuluttajasuojasta, allekirjoittaisivat kortin. Kortin täyttäminen ei sido kirjoittajaa mihinkään, vaan sen voisi ajatella korttina jossa lukee “haluan monipuolisempia näkökulmia päätöksentekoon”.

Mikäli luulet saavasi ainakin viitisen täytettyä korttia, voit tilata kortit suoraan minulta laittamalla sähköpostia osoitteeseen pasi piste palmulehto at piraattipuolue piste fi tai tarkistamalla onko sinua lähellä joku jakamassa kortteja ja keräämässä nimiä. Mikäli joku tosiaan kortteja sinunkin lähelläsi jakaa ja kerää, on sen mahdollisuuden käyttö suositeltavaa. Yksittäin en valitettavasti kortteja lähetä kustannussyistä.

Muista myös säännöt kortin täytöstä:
Täyttäjän tulee olla täysikäinen.
Täyttäjän tulee olla oikeutettu eduskuntavaaleissa.
Täytä muste- tai kuulakärkikynällä.

Mikäli haluat liittyä yhdeksi kerääjäksi joka listataan puolueen wikissä, ota tässäkin tapaksessa yhteyttä minuun, uudet kerääjät ovat erittäen tervetulleita ja tärkeitä nopean keräyksen toteuttamiseksi. Kerääminen on tarkoitus toteuttaa alle kuukaudessa.
Muista myös kerätä nimet kaikilta sukulaisilta ja ystäviltä, harvemmalla on suoranaisesti mitään vastaansanottavaa, sillä täyttö ei ole mihinkään sitovaa eikä täyttäneiden nimiä mihinkään julkaista.

Vaikka kirjoitukseni otsikon muotoilinkin härskisti ivailevasta lauseesta, tuntuu Noel Gallagher todellakin jossain määrin ymmärtävän nettilataamista, vaikkei sitä yksityiskohtaisesti olekkaan alkanut esitellä.

Yhden maailman suosituimman pop yhtyeen ikonia, Noel Gallagheria haastateltiin BBC:n UK’s Radio 1 kanavan haastattelussa, jossa myös lähestulkoon pakolliseksi sivuamisaiheeksi muodostunutta nettilataamista kysyttiin häneltä. Kun Noelilta kysyttiin miltä hänestä olisi tuntunut mikäli uusi tulossa oleva albumi olisi jo vuotanut internettiin, oli hänen vastauksensa yllättävän suopea. Noel kertoi ettei suuttuisi, vaan “jos albumi todellakin olisi saatavilla, niin antakaa mennä ja ladatkaa se, en minä siitä Lars Ulhrich tyylillä ala sekoamaan.”

Nettilataamista Noel ei itse harrasta, vaan toteaa ettei hänellä edes ole tietokonetta eikä häntä kyseinen toiminta kiinnosta, mikä sinällään ei ole ihme jos omaisuus riittää vaikka halutessaan oman lähetin hankkimiseen joka noutaa halutut levyt suoraan kaupasta. Monestihan kyse nettilataamisen yleistymisessä on sen helppous ja vaivattomuus. Tilanne ei välttämättä ole sama ihmiselle joka ei edes tietokonetta omista eikä koe mitään tarvetta nettilataamiseen tutustumiseen.

Mutta mitä mieltä Noel Gallagher on muiden nettilataamisesta?
“Jos ihmiset ovat valmiita hankkimaan musiikkia ilman sen mukana levitettävää materiaalia, hyvä heille. Olisi todella naurettavaa rokkistaralta vaatia jokaista maksamaan albumistaan, sillä ei kaikilla (lapsilla) ole käytettävissä sellaisia varoja. Joten jos löydätte albumin ilmaiseksi, ladatkaa se.”
Loppuun tosin Noel huomauttaa: “Mutta älkää ladatko Oasiksen albumeita – se on laitonta.”
Samaan putkeen Noel vielä käyttää tilaisuutta hieman hyväkseen ja mainitsee ivallisesti muutamia kilpailevia bändejä ja kehottaa lataamaan mielinmäärin niitä.

Noel kertoo toivovansa kaikkien ostavan Oasiksen uuden 6.10 julkaistavan albumin, sillä “minulla on tilillä enää viimeiset neljä miljoonaa” ja jollei se ole vielä riittävä syy, niin “minun täytyy pystyä pitämään uima-altaani täytettynä Evianin mineraalivedellä.”

On mukavaa huomata myös omien suosikkibändien kertomana tämän tason juttuja, sillä myös minulla on Oasiksen albumeja koneellani. Alkuperäiset löytyvät hyllystä, mutten muista edes vuotta jolloin olisin levykannet avannut, vaan kyseinen musiikki on tänä päivänä sekä pöytäkoneella jonka kautta toimii koko kodin audiojärjestelmä, sekä autossa mp3:sta tukevassa autosoittimessa. Uskallan jopa väittää, ettei Oasis olisi minulla soinut vuosiin ellei se juurikin olisi digitaalisessa muodossa.

Pätkitty haastattelu nähtävissä ja kuultavissa täältä, joskin tätä kirjoitusta koskevat osat ovat suurimmin osin leikattu pois. BBC:n sivuilta löytyi myös audio only lähetys, jossa lienee koko lähetys, valitettavasti stream ei näytä olevan kovin linux ystävällinen ja en voi asiaa varmistaa.
Haastattelun pois pätkittyjen osien lähde TorrentFreak