Kirjoitukseeni vaalien rahoituksesta julkisen sektorin puolelta  on tullut nihkeästi palautetta, vaikka lukijoita on ollut reippaasti. Käynpä siis itse muualla esille tulleita ongelmakohtia tässä pikaisesti lävitse.

Jokaisella on oikeus kannattaa tukemaansa poliittista aatetta ja sen tulisi kattaa myös rahallinen tukeminen, erityisesti ellei pysty toiminnallaan mielestään tarpeeksi tukemaan. Lisäksi miten voisi erotella, mikä on lahjoitus puolueelle ja mikä vaalirahoitukseen. Puolueen toiminnan tukemista vaalien ulkopuolella ei yksityishenkilöiltä voi kieltää, se on selkeä raja jota ei voi ylittää. Lainaanpa vielä kansanedustaja Kimmo Sasia: ”perustuslaillisiin kansalaisoikeuksiin kuuluu oikeus osallistua poliittiseen toimintaan. Se sisältää oikeuden vaikuttaa ja antaa puolueille taloudellistakin tukea.”
Tässä yksinään on jo hyvin tehokkaat vastalauseet yksityisten lahjoitusten kieltämiseen.

Mitä yhdistyksiin tulee, olisi minusta otettava huomioon ainakin se, että on paljon tukiyhdistyksiä joiden tarkoitus on nimenomaan varainhankinta puolueelle ja puolueen toimiinnan järjestäminen. Tulisiko nämä sitten kaikki samalla kieltää, en osaa sanoa. Epävarmalla pohjalla en kuitenkaan kieltoa lähtisi toteuttamaan.

Tänään Uusi Suomi lehdessä Oikeusministeri Tuija Brax (nosti muuten myös PP:n esille, kiitos) kysyi, miten uudet tulokkaat voisivat moisilla lakisäädöksillä kasata itselleen omaisuutta toimintaansa varten. Kysymys on hyvä, joskin kyseenalaistettavaa olisi minusta myös se, tuleeko puolueiden olla niin varakkaita kuin ne nykyään ovat. On loogista, että tietyt palkat täytyy kyetä maksamaan ja varallisuus auttaa myös nopeaan toimintaan, mutta minusta viimeaikoina lehdissäkin esillä olleet budjetit tuntuvat yliheitoilta. Ehkäpä vain ajattelen pienesti.

Kyseenalaisiksi ainakin minulle ovat toistaiseksi jääneet myös yritysten ja ay-liikkeiden vaalituen tarpeellisuus. Näistä tuntuisi jopa moni äänessäolija olevan valmis luopumaan. Yksi perustelu, jolla yritysten tukea on puolustettu, on sen kiertomahdollisuudet. Yritysjohtaja voi lahjoittaa rahaa yksityisenä sekä työntekijöille voidaan jakaa bonusrahaa joka on määrä lahjoittaa puolueelle. Ensimmäisessä tapauksessa en näe suurta ongelmaa. Yritysjohtaja joutuu maksamaan veroja nostaessaan rahan palkaksi ja sen jälkeen julkisesti tuon rahan omalla nimellään lahjoittamaan. Jälkimmäinen taas kuuluu niihin, joka varmasti tulisi ennenmittaa julki ja yritykselle tuollaisesta toiminnasta kovat rangaistukset.

On luonnollista tukea toimintaa, joka edistää omaa arvomaailmaa, mutta yritysten antamassa tuessa on aina huomattavasti korkeampi mahdollisuus likaisista lehmänkaupoista, joten kysyn nyt, mitä muuta huomioon otettavaa yritysten ja ay-liikkeen lahjoitusten sallimisessa tai kieltämisessä tulisi ottaa esille?

Edelleen pidän kiinni siitä ajatuksesta, että valtion puolelta tulisi vaalitoimintaa tukea tehokkaammin nimenomaan esiintymismahdollisuuksia tarjoamalla ja muuttamalla vaalisirkusta enemmän vakavaa keskustelua kohti.