Ruotsinkielen opetuksesta valinnaiskielen opetukseen

Kokoomus herätti puoluekokouksellaan henkiin keskustelun, josta ennustan tulevan vielä kiivas ja puolueiden sisällä riitaisa. Aihehan on jo useasti ja pitkään ennenkin esillä ollut pakkoruotsin poistaminen. Itsekin viimeksi alkuvuodesta jo hieman muistuttelin omista kannoistani, mutta kolutaan aihetta ajankohtaisuutensa vuoksi hieman uudestaan.

Pakollisella ruotsinkielen opiskelulla sorretaan valtaosaa Suomen väestöstä pakkokouluttamalla kieltä, jota suurin osa heistä ei tule ikinä tarvitsemaan. Tilanne olisi yllättävän helppoa kääntää haitasta eduksi. En niinkään kannata kielten opiskelun vähentämistä, vaan kannatan vaihtoehtojen lisäämistä. Englanninkielen opetusta ei missään tapauksessa ole aihetta vähentää, mutta ruotsinkielen sijaan oppilailla tulisi olla mahdollisuus valita jokin muu kieli. Useamman kielen opetuksesta aiheutuvien kulujen vuoksi valinta ei toki voisi olla täysin mielivaltainen, mutta 3-5 vaihtoehdon tarjoaminen on taloudellisesti täysin realistista ja pidemmällä tähtäimellä sen taloudellinen vaikutus on huomattavan positiivinen.

Maassamme tuskaillaan usein tarvetta lisätä ulkomaan kaupankäyntiä, mutta nykyisellään siihen koulutetaan vain yhtä kieltä, englantia. Ruotsinkielellä ei keskimäärin ole mitään arvoa ulkomaan kaupankäynnissä. Esimerkiksi Venäjän ja muutaman muun potentiaalisen kaupankäynnin kohteen kanssa saman kielen puhuminen helpottaisi kaupankäyntiä suuresti, sekä motivoituneempi itse valitun kielen opiskeleminen johtaisi myös tehokkaampaan oppimiseen. Ruotsinkielen asema maassamme on muutenkin vähintäänkin kummallinen, mutta ei erityisemmin sen uhatumpi edellä mainitun muutoksen jälkeenkään. Virkamiehiltä tulee odottaa ruotsinkielen osaamista jatkossakin siinä määrin, että äidinkielenään Ruotsia puhuvat voivat asioida tulevaisuudessakin. Itse asiassa ennustan koko kaksikielisyyden hiipuvan maastamme vähitellen pois, joten tarve tuollekaan ei ole ikuinen, sen muutos vain ei ole hetkessä toteutettavissa.

Useamman kielen opetus on etu kaupankäynnissä ja asiakaspalvelussa, sillä kommunikointi toisen osapuolen kanssa hänen äidinkielellään tarjoaa aina huomattavasti paremmat mahdollisuudet päästä yhteisymmärrykseen. Mikäli maassamme koulutettaisiin yleisesti käytetyn äidinkielen ja yhden hyödyllisen ulkomaisen kielen lisäksi 3-5 ulkomaista kieltä, olisi huomattavasti helpompaa löytää eri kielen osaajia eri työtehtäviin riippuen työn aiheuttamasta tarpeesta.

Ps. Minä vihasin joka ainoaa ruotsin tuntia koulussa johon osallistuin, osaan nykyään alle kymmenen sanaa ruotsinkielellä enkä ole kiinnostunut kehittämään kyseisen kielen osaamista vähäisen tarpeen vuoksi. Nyt lienee sopiva hetki kysyä: Oliko hyödyllistä pakko-opettaa oppilaalle kieltä jota oppilas ei halunnut opiskella eikä sille ole järkiperusteisia tarpeita, vai olisiko kannattanut tarjota jotakin niistä muista kielistä joita taas kovasti olisin halunnut opiskella?
Alkuvuonna Iltalehdessä ollut online-äänestys:


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *