Hallitus kujalla tietoyhteiskunnan rakentamisesta

Otsikko ei liene kovin suuri uutinen kenellekään, mutta koin välttämättömäksi päästä sanomaan oman sanaseni sekaan. Valtiontalouden tarkastusvirasto moitti jälleen hallituksen kykyä tehdä välttämättömiä suunnitelmia ja myös toteuttaa ne tietoyhteiskunnan tulevaisuuden osalta. Rahaa on hassattu kymmeniä miljoonia ja suhteessa kulutettuun määrään, mitättömän vähän on saatu aikaiseksi. Yksi pääsyy tähän, jonka VTV jätti mainitsematta, on nykyisten dinosaurusten kyvyttömyys ymmärtää teknologista kehitystä ja mikä pahinta, kyvyttömyys hyödyntää asiantuntijoita. Lausuntoja, konsultointeja ja neuvoja kyllä pyydellään toisinaan, mutta niiden vaikutus kokonaisuuteen jää mitättömäksi. Vakavimmin otetaan suoraan lobatut lausunnot tahoilta, joilla on oma lehmä ojassa. Mielestäni Piraattipuolueen selkeä tarve on jälleen kerran osoitettu.

Monesti moititaan Piraattipuoluetta siitä, ettei sillä ole kantaa talouspolitiikkaan tai mihin milloinkin. Todellisuudessa kuitenkin mm. tietoyhteiskunnan järkevällä rakentamisella on huimat merkitykset taloudellisesti. Vaikutukset näkyvät monenmuotoisena: Piilokulujen vähentymisellä, raskaiden järjestelmien toimivuuden parantamisella, tiedon helpommalla saatavuudella, sen kehittämis- ja käyttämismahdollisuuksilla, uusien liikeideoiden kannustamisella… listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta tärkein pointti oli nimenomaan se, ettei Suomi enää pian kykene talouskasvuun ilman erilaisten järjestelmien kehittämistä ajatuksella nykyisen päätä pahkaa minnesattuu asennoitumisen sijaan. Flopanneita superkalliita järjestelmiä on kehitetty paljon, HST-varmenteet, päällekkäiset suuren skaalan softajärjestelmät jotka eivät ole keskenään yhteensopivia, uusien liikeideoiden krimalisoiminen vahingossakin ja jälleen loputon lista lueteltavaksi.

Jos jostakin voi antaa plussaa nykyiselle hallitukselle, ne ovat Laajakaista kaikille (tähän ei kuulu @450-”laajakaista” eikä yhden megan perusvaatimus) ja nyt julkaistu ehdotus julkisen tiedon avoimuudesta. Molemmissa olisi vielä viilaamisen ja höyläämisen varaa, mutta nykyiseltä hallitukselta jo nämäkin ovat kultahippusia roskan seassa.

En väitä piraattien olevan jotakin superälykkäitä yksittäistapauksia, jotka voisivat kertaheitolla pistää tietoyhteiskuntakehityksen reilaan, en kyllä myöskään etteivät pystyisi ;). Piraatit kykenisivät kuitenkin tuomaan huomattavasti lisää sisältöä näihin keskusteluihin, sekä vaatimaan ottamaan vakavammin asiantuntijoiden lausunnot.

Tiivistetysti sanoen Suomi tulee olemaan kusessa kaulaa myöten, ellei tämän alan linjauksia saada kuntoon.


Piraattipuolueen vaalisivusto avattu

Piraattipuolue julkaisi juuri oman vaalisivustonsa, josta minäkin löydyn Uudenmaan listalta. Ehdokasmäärä itse vaalisivustolla on vielä suhteellisen pieni, johtuen siitä, etteivät vaalipiirit ole vielä alkaneet ottaa vastaan ehdokkaaksi ilmoittautumisia. Lisää ehdokkuudesta kiinnostuneita kuitenkin ilmaantuu jatkuvasti ja hyvä näin. Näillä näkymin näyttää todennäköiseltä, että ainakin kuuteen vaalipiiriin saadaan täydet ehdokaslistat ja muihin ainakin muutamia ehdokkaita. Kun puolueella ei ole valtion tarjoamaa rahallista puoluetukea taustallaan, on fiksua aloittaa ehdokkuuksien esilletuonti hyvissä ajoin. Tosin.. ainakin Piraattipuolueen aktiivit ovat olleet suhteellisen paljon esillä jo muutenkin, eikä taustavaikutteena ole niinkään oman ehdokkuuden esilletuonti, vaan tarve vaikuttaa yhteiskunnallisiin päätöksiin.

Piraattipuolueen vaaliohjelmasta on ollut paljon kyselyjä ja nyt se siis on vihdoinkin helposti kaikkien nähtävillä. Kaikista vaaliohjelman kohdista on suunniteltu myös aloitettavaksi blogisarjaa, jossa jokaisen kohdan taustoja avataan paremmin ja siten tuodaan esille niiden tärkeys.

Tässä vielä pätkä puolueen lehdistötiedotteesta:
”Piraattipuolue on aloittanut vaalikampanjansa julkistamalla vaalisivuston, http://piraattivaalit.fi . Vaalisivustosta tulee kattava tietopaketti, jonka kautta tullaan järjestämään helposti lähestyttävä keskusteluyhteys ehdokkaiden ja äänestäjien välille. Sivustolla julkaistaan myöhemmin kuva- ja videomateriaalia ehdokkaista, vaalitilaisuuksista ja tapahtumista, sekä ajankohtaista vaalitoimintaan liittyvää uutisointia. Toistaiseksi sivusto toimii paikkana, jossa jokainen voi tutustua paremmin puolueen ehdokkuudesta kiinnostuneisiin ihmisiin ja löytää tien heidän kotisivujensa, blogiensa ja sosiaalisen median seurantaan.

Sivustolla on aluksi noin viidentoista puolueen ehdokkaaksi haluavan esittelyt. Ehdokasmäärää kasvatetaan sitä mukaa kun virallinen ehdokasasetteluprosessi edistyy. Puolueen ehdokkaiksi on lupautunut alustavasti jo noin 40 henkilöä.”


Piraattipuolue Internet puolue?

Yle uutisoi tänään Piraattipuolueen Oulun piiriyhdistyksen perustamisesta, hieno juttu. Minun pitää kyllä kuitenkin hieman ihmetellä – mitä tarkoitetaan erikseen mainitsemalla Piraattipuolueen olevan ”lähinnä Internetissä toimiva puolue”? Kuulostaa lähinnä tahalliselta halventamisyritykseltä.

Onhan se aivan totta, että Piraattipuolue käyttää nettiä työkalunaan tehokkaasti, hallitusten kokoukset järjestetään etäkokouksina ja puolueen kokousia saa seurata etänä ja jopa osallistua epävirallisesti. Puolueen aktiivit, hallituslaiset ja muutoin kiinnostuneet, eli siis sadat ihmiset, ovat lähes päivittäisessä keskusteluyhteydessä netin ja puhelimen välityksellä. Blogikirjoituksia, kampanjoita, vaaliohjelmia, jopa puolueen sääntöjä on työstetty yhdessä erilaisissa sähköisissä palveluissa. Jos suuret puolueet kykenisivät edes murto-osaan tästä joustavuudesta ja maantieteellisten rajojen rikkomisesta, niidenkin toiminta voisi olla paljon dynaamisempaa.

Internet ei kuitenkaan ole Piraattipuolueelle minkäänlainen toinen todellisuus tai eri maailma, vaan nimenomaan työkalu jota osataan hyödyntää ja jatkuvasti opetellaan hyödyntämään tehokkaammin, täälläpäin sitä kutsutaan kehitykseksi. Lähes kaikki puolueen piiriyhdistykset ja nuorisojärjestö kuitenkin järjestävät tapaamisia verkon ulkopuolellakin jatkuvasti, toiset pidempien välimatkojen vuoksi muutaman viikon välein sekä osallistuvat erilaisiin tapahtumiin. Tämän lisäksi puolueen edustajat käyvät useasti keskusteluohjelmissa, eduskunnan ja ministeriöiden järjestämissä informatiivisissa tilaisuuksissa, pitämässä luentoja ja luomassa sosiaalisia kontakteja. Ovatpa aktiivit jopa käyneet tapaamassa eri tekijänoikeusjärjestöjenkin edustajia. Vai että lähinnä Internetissä 😀

Kun kirjoitan aktiivit, tarkoitan usein vähintään osaa puoluehallituksesta plus muut aktiivisesti mukana olijat. Se yksi tärkeistä lisäarvoista minkä tehokas sähköisten työkalujen hyödyntäminen on tuonut tullessaan, on yhdenvertaisuus. Toki puoluehallituksella on vastuuta jota aktiiveilla ei ole. Puoluehallituksella on myös selkeää tehtäväjakoa, jota useilla aktiiveilla ei ole. Puoluehallitus joutuu myös hoitamaan ne ei-kiinnostavat ja tylsätkin byrokratian tehtävätkin. Siitä huolimatta kuka tahansa aktiivinen jäsen voi tarjota ideoita, blogitekstejä tai työpanostaan, kuin myös puoluehallituslaiset voi löytää saman joukon seasta suunnittelemassa tapahtumaa, keskustelemassa ajatuksista tai viettämässä grilli-iltaa.

Tietotekniikka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tietotekniikan hyödyntäminen voi kuitenkin luoda ympäristöstä huomattavasti ihmisystävällisemmän, toiset huomioon ottavan, helpommin tutustuttavan ja sosiaalisemman.

 


Digita haluaa eroon uppoavasta @450-laivasta.

Digita on tänään ilmoittanut pyrkivänsä saamaan @450-liittymilleen uuden toimijan. Digitan lupa tosin kestää vuoteen 2020 asti, joten on mahdollista että Digita yksinkertaisesti palauttaa luvan muille haettavaksi, jos ei löydä uutta toimijaa jolle lupansa myydä. Oliko päätös yllätys? Joillekin ehkä. Piraattien ja muidenkin IT-alan ihmisten joukossa @450 on alusta asti ollut yleinen sapetuksen, turhautumisen ja epätoivon kohde sekä osoitus pätemättömästä tietoyhteyskunnan kehityksestä. Tietynlainen esimerkki suoraan linssiin kusemisesta valtion sallimana. On ihme että se keräsi edes 18 000 asiakasta, tosin miksipä ei, valaisen hieman @450-liittymän taustoja.

@450 oli jo vuoden 2007 tulostaan lähtien alimitoitettu kaistanleveydeltään sekä huimilla viiveillä varustettu Internet-yhteys, jolla oli kaksi selkeää tarkoitusta: Mobiili käyttö ja oikeutus rullata kuparit pois haja-asutusseudulta. Mobiiliin käyttöön @450 ei ikinä yleistynyt, sillä se ei edes parhaimmillaan ollut käytössä huomattavasti vanhaa hidasta ja epävarmaa GPRS:sää ja Edgeä parempi. Kuparien poiskeräämisoikeus tuli sitä kautta, että @450 oli tarkoituksena nostaa Suomen laajakaistapeitto sataan prosenttiin maan asukkaista. Ajatusta ei tällä kertaa voi kuitenkaan sanoa kauniiksi edes teoreettisella tasolla. Toimivien ADSL-yhteyksien myyntiä lopetettiin sillä verukkeella, että langaton oli saatavilla. Kukaan ei vain ikinä vaivautunut kertomaan, ettei tuo langaton pysty teknisesti kilpailemaan laajakaistayhteyden kanssa mitenkään. Niin, laajakaistaksihan @450:ntä ei olisi ollut mitään oikeutta kutsua. Joitakin tekniikan merkittäviä ominaisuuksia:

  • @450 vaatii oman lisäkortin yhteyden käyttöön
  • @450-yhteyden 1-2Mb/s kaistannopeus oli vain teoreettinen. Jokainen alueen käyttäjä jakaa kyseisen kaistan keskenään.
  • @450-yhteyden käyttö oli nopeuden lisäksi rajoitettu siirtomääriin (5Gt/kk), jonka jälkeen kaistan prioriteetti alenee entisestään. Tämä ei riitä edes perus www-selailuun tänä päivänä.
  • @450-yhteyttä olisi hyvin harva halunnut, mutta monille se pakotettiin ainoana vaihtoehtona, sillä kuparit olivat kuin ihmeen kaupalta yhtäkkiä muuttuneet kannattamattomiksi ylläpitää.

Olisitko sinä ollut valmis maksamaan n. 40 euroa kuukaudessa Internet-yhteydestä, jolla saisit katsoa päivittäin yhden uutislähetyksen ja senkin latautumista odotellessa voisit käydä kaupasta ostamassa lehden? Yhteyden nopeus voidaan jakaa joka 0,8 – 0,4Mb/s kaistanleveyteen.
@450 oli yksi mallikappale siitä, miten asiat hoidetaan päin mäntyjä kun tietoyhteiskuntaa rakentavat ihmiset, joille leivänpaahdin edustaa jokaiseen kotiin riittävää tietotekniikkaa, tai kun sen mahdollisuuksia halutaan parantaa, tartutaan ensimmäiseen lobattuun ideaan.

{flattr}11201;text{/flattr}

Tapetaanko Internet?

Parin viime päivän aikana olemme saaneet lukea niin paksua propagandaa tekijänoikeusasioista sekä lehdistä, että verkkomedioista, etten enää aio suoranaisesti niihin edes puuttua. Ne ovat reagointia kyllä saaneet aikaiseksi kiitettävästi niin perusoikeuksistaan huolestuneiden kansalaisten, Piraattipuolueen kuin myös itse luovan alan tekijöidenkin suunnalta. Linkitän parhaat palat kuitenkin niille, jotka eivät niitä ole nähneet.

Suomalainen varastaa netistä 335 miljoonalla eurolla
Uusi Suomi – Nettilataaja, viimeinen varoitus tulossa
Beyond the Iron Sky – Avoin kirje ministeri Stefan Wallinille
Panu Horsmalahti: Piratismi tuottaa kansalle yli miljardi euroa voittoa vuodessa
Piraattipuolue: Piraattipuolue ei halua uhkailukirjeitä yhteenkään kotiin
Uusi Suomi – Ministerin ”uhkailukirje” suututtaa – kämppäkaverille väärää tietoa?

Haluankin nyt lähestyä aihetta näkökulmasta, joka ei vielä ennen ole ollut esillä. Se ei ole mitenkään maata mullistava, mutta se ehkä auttaa ymmärtämään nettipiratismin laillistamisen pohjia lisää. Kulttuuri- ja Urheiluministeri Wallin käytännössä totesi (hienommin muotoiltuna) seuraavaa: Kiitos että toitte ilmi kuinka paljon nettipiratismi syö yhden suppean alan tuloja. Lupaan että pian käymme ahdistelemaan laajamittaisesti maamme kansalaisia, jotta suostuvat perkeleet ostamaan enemmän kulttuuria. Oli siihen sitten varoja tai ei.

Laajamittaisella ahdistelulla tarkoitetaan tässä tapauksessa varoituskirjeiden lähettelyä, joka saattaa kuulostaa kovin viattomalta, mutta ylemmistä linkeistä kannattaa lukea enemmän niiden haitoista. Varoituskirjeet eivät kuitenkaan varmasti olisi se, johon raja vedettäisiin. Kuka nyt välittäisi varoituskirjeistä, jotka eivät johtaisi mihinkään. Ei kukaan. Ei kyllä varmaankaan moni tule pelkäämään monesti esitetyn ”kolmesta poikki” mallin varoitustakaan, onhan salattuun yhteyteen niin helppo siirtyä.

Se kuitenkin mitä halusin kyseenalaistaa, on aihe josta kirjeitä lähetellään. Tekijänoikeudella suojatun materiaalin levittäminen on rangaistavaa, tästä siis varmasti tullaan lähettelemään. Tekijänoikeudella suojatun materiaalin lataaminen taas ei ole rangaistavaa, vain moitittavaa. Tästä siis tuskin voidaan kirjeitäkään alkaa lähetellä.

Syy miksi vertaisverkkoa käyttäessä nimenomaan ladataan ja jaetaan samaan aikaan, on sen toiminnan järkevyys ja taloudellisuus, ei helppous. Helpompaa on ladata suoraan Rapidsharen kaltaisesta palvelusta (joka on todettu lailliseksi), josta tulee aina data täydellä kaistalla, täysin riippumatta tiedostoon yhdistäneiden muiden lataajien määrästä. Esitänkin siis nyt todellan ratkaisevan kysymyksen: Jos tekijänoikeudella suojatun materiaalin lataaminen on enintäänkin vain moitittavaa, jätettäisiinkö kaikki nettilataamista harrastavat rauhaan, mikäli luvaton jakaminen Suomessa loppuisi? Taloudellisesti tämä olisi pienimuotoinen katastrofi, Suomen ulkomaan verkkoyhteydet tukkiutuisivat hetkessä ja teleoperaattoreiden kulut räjähtäisivät käsiin, mutta tämä on yksi kehityssuunta johon esitetyt järjettömyydet ajavat.

Koitan vielä selittää asian ei-teknisesti.
Nykyään jos Matti Meikäläinen menee lataamaan suositun leffan suomalaiselta BitTorrent-sivustolta, hänen asiakasohjelmansa yhdistää ensisijaisesti muihin Suomessa oleviin saman leffan lataajiin ja jakajiin. Näin liikenne tapahtuu lähes kokonaan kotimaan sisällä, jossa runkoverkko on huomattavasti kyvykkäämpi kuin Suomesta ulos kulkevat yhteydet. Jos jakamista aletaan kontrolloimaan, siirtyy se salattuihin yhteyksiin tai ulkomaille. Ulkomailta lataaminen taas kuormittaa kohtuuttomasti maiden välistä runkoverkkoa. Mikäli ihmiset oikeasti lopettaisivat kotimaassa tiedostojen jakamisen ja siirtäisivät sen ulkomaisiin palveluihin, ulos kulkeva runkoverkkomme ei todennäköisesti kestäisi sitä päivääkään ja edessä olisi monien monien miljoonien investoinnit.

Puhtaasti Suomen sisällä tapahtuvaa verkkoliikennettä n. 30Gb per sekunti, korkeammilla käyttöhetkillä jopa 54Gb per sekunti. Onko Ministeri Wallin valmis panostamaan säästetyt miljoonat runkoverkon parantamiseen, vai suljetaanko suosiolla koko Internet?

{flattr}11201;text{/flattr}

Eduskunnassako ei saa Hitleriä mainita esimerkkinä?

Nyt on ollut muutaman päivän tauko kirjoittamisesta, tekemistä on ollut enemmän kuin tarpeeksi.

Olin Otava Opistolla puhumassa aiheena Piratismi ja Piraattipuolue, sekä käynyt tapaamassa Ruotsin piraattipuolueen eurokansanedustaja Amelia Andersdotteria ja valmistellut Piraattipuolueen kevätkokousta. Kiinnostavia esille nousseita aiheita on ollut ja suorastaan harmittelin, etten ehtinyt kirjoittaa mitään Mikko Alatalon vaalirahoituksen takaisinmaksusta tai muustakaan ajankohtaisesta. Ehkä hieman myöhemmin.

Tällä hetkellä minua kuitenkin ihmetyttää, kuinka herkkänahkaisia kansanedustajat oikein tuntuvatkaan olevan. Iltalehti uutisoi tänään: Hitler kuumensi tunteita eduskunnassa.

Huomioitavaa on, ettei Söderman haukkunut ketään Hitlerin kaltaiseksi diktaattoriksi, vaan kertoi miten Hitler onnistui käyttämään lain suomia mahdollisuuksia valtaannousussaan. En seurannut itse istuntoa, mutta lehden antamien tietojen ja lainausten perusteella esimerkki kuulostaa hyvältä ja toimivalta. Epämääräisen itse keksityn esimerkin antaminen tuskin olisi kiinnittänyt lainkaan niin hyvin huomiota, sillä itse esimerkkiä tai takaa haettuja seurauksia olisi todennäköisesti ollut vaikeampi ymmärtää.

Pisteet Jacob Södermanille ihan vain tueksi ja piiiitkä miinus Oiva Kaltiokummulle ja kumppaneille, realiteetit tarkistukseen.

{flattr}11201;text{/flattr}

MTK haluaa vaientaa turkistarhauksen vastustajia puoluekurilla.

Suututtaa. Minusta tuntuu, kuin olisin nykyään harva se päivä vihainen. Tekisi varmaan hyvää välillä olla lukematta uutisia, mutta se vasta epämieluisalta tuntuisikin.

Maa- ja metsätaloustuottajien etujärjestö MTK tivaa Kokoomukselta puolueen linjausta turkistarhaukseen. MTK ei digannut lainkaan muutaman kokoomuksen poliitikon, mukaanlukien opetusministerin, lähdettyä mukaan Animalian Turkistarhaton Suomi 2025 kampanjaan. Tietenkään MTK:ta ei kiinnosta se, että mukana löytyy tunnettuja henkiöitä muistakin puolueista.

”Vaadin puoluejohtoa linjaamaan selkeästi, mitä mieltä asiassa ollaan. Lähtökohtaisesti oletan, että esimerkiksi ministeri toimii puolueensa linjan mukaisesti”, MTK:n puheenjohtaja Marttila sanoi.

En tiedä ärsyttääkö minua enemmän puolueen linjausten vaatiminen yksittäisten puolueen henkilöiden vuoksi, asiattomalla keinolla vastaan räyhääminen liian näkyvää ja mahdollisesti toimivaa kampanjointia vastaan, vai puoluekurista muistuttaminen. Ehkä kaikki. Huolestuttavana kuitenkin koen sen, että perinteisiltä puolueilta voidaan vaatia linjauksia lähes mihin tahansa ja usein ne myös niitä muodostavat. Tämän jälkeen puoluekuri sanelee mitä yksittäiset henkilöt saavat tehdä, puhua tai tukea. Tämä ehkä onkin yksi suurimpia syitä, miksei poliittinen toiminta ole kiinnostanut minua riittävästi ennen Piraattipuoluetta. Piraattien edustajilla on henkilökohtaisella tasolla vapaat kädet, kunhan ne eivät ole puolueen selkeiden perusarvojen vastaiset. Jos näitä arvoja aletaan pohtimaan jokaisesta mahdollisesta asiasta, harva pystyy hyvällä omallatunnolla seisomaan enää puolueen linjausten takana, riippumatta siitä mikä puolue on kyseessä. Esimerkiksi Piraattipuolueella ei ole kantaa turkistarhaukseen, kun itse taas vastustan turkistarhausta jyrkästi. Olisin varmasti lähtenyt mukaan Animalian kampanjaan, mikäli sieltä olisi pyydetty – vaikka 2025 onkin tavoitteena mielestäni huonompi kuin itse kannattamani malli, jossa nykyinen sukupolvi saisi maksimissaan viiden vuoden siirtymäajan, eikä yritystä enää voisi luovuttaa seuraavalle osapuolelle tai sukupolvelle.

Koko puolueen linjauksen penääminen on röyhkeää toimintaa MTK:lta. Jos kampanja koostuisi pelkästään tai ensisijaisesti Kokoomuksen poliitikoista, tai se olisi Kokoomuksen järjestämä, ymmärtäisin tämän paljon paremmin. Ei sillä että hyväksyisin puoluekurilla rajoittamista välttämättä siltikään. Kuitenkin tarkastelemalla Animalian tukijoukkoja, Kokoomuslaisia on vain muutamia, kuten muistakin puolueista.

Juuri tuolla kiroamallani puoluekurilla ajettiin eduskunnassa läpi myös muunmuassa törkeästi yksityisyydensuojaa loukkaava Lex Nokia ja huhujen mukaan hallituksen sisällä jouduttiin jopa käymään vääntöä siitä, kuinka moni halukas lakiehdotusta sai vastustaa. Puoluekurilla enemmistöhallitus pystyy nykyisessä järjestemässä runnomaan läpi vaikka lain, jota kukaan ei haluaisi kannattaa. Hävetkää.

{flattr}11201;text{/flattr}

Hyvitysmaksuista kitistään jälleen

Tein lopulta päätöksen siitä, että pyrin kohentamaan kirjoitusten tahtia, asiaa kun olisi aina paljon enemmän kuin kertoa ehtii. Tämän kunniaksi tein myös oman blogisivun Uusi Suomi -blogipalveluun. Tuon kuitenkin sekä tänne, että sinne samat sisällöt ainakin pääpiirteittäin.

Päivän aiheeni koskee muunmuassa Digitodayssä julkaistua uutista ”Teosto huolestui hyvitysmaksujen tulevaisuudesta”. Normaalisti olen utelias lukemaan kaiken sisällön ennen suurempien mielipiteiden muodostamista, mutta koska aihe on minulle ennestään läheinen ja mielipiteet siitä voimakkaat, aiheutti jo otsikointi lievää verenpaineen nousua.

Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry on huolestunut vauhdilla laskevasta hyvitysmaksujen (ent. kasettimaksujen) tuoton määrästä. Ihanko totta? Ottaen huomioon hyvitysmaksujen huonosti perusteltavan olemassaolon syyn, minä olen huolissani siitä, että kyseistä ryöstöveroa annetaan edelleen luvallisesti periä. Eikä vain luvallisesti, vaan lain voimin pakotetaan maksamaan. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että teosten tekijät saavat rahaa, vaan vastustus keskittyy erityisesti kolmeen asiaan:

Tuottojen jakaminen tapahtuu lähes mielivaltaisesti, perustumatta lainkaan siihen, mitä näille ylimääräistä veroa nauttiville medioille todella tehdään. Jako perustuu lähinnä radiosoitannan ja levymyynnin tilastoihin.

Hyvitysmaksun ainoa määritelty tarkoitus on kompensoida tekijöille yksityisen kopioinnin aiheuttamia tulonmenetyksiä. Koko toimintamallissa ei missään vaiheessa ole kyseenalaistettu sitä, aiheuttaako kopiointi menetystä, eikä liioin sitä, että Lex Karpelan myötä suuri osa yksityisestä CD- ja DVD-levyjen kopioinnista muuttui laittomaksi, eikä näin kuulu hyvitysmaksun piiriin.

Hyvitysmaksun maksamisesta ei ole helppoa keinoa saada vapautusta, oli käyttökohde mikä tahansa. Valokuvien ja tekstien säilöntä, tallennus kuljettamista tai lähettämistä varten tai vaikkapa ohjelmistojen ja pelien levylle kirjoitus. Mikään edellämainituista ei kuulu ryöstöveron piiriin, vaikka niiden käyttö lisääntyy jatkuvasti. Esimerkiksi itse en ole ostanut enää vuosiin ainuttakaan tietokonepeliä tai ohjelmistoa fyysisellä medialla. Olen ostanut ne verkosta, jolloin saan lisenssiavaimen ja monissa tapauksissa levykuvan joka kirjoitetaan CD- tai DVD-medialle.

Kuinka moni nykyään käy kopioimassa kaverilta CD-levyn? Muutamat. Aika harva itseasiassa varmaankin, onhan ne helpompi ja nopeampi ladata Internetistä. Moni saattaa mieltää hyvitysmaksun korvaukseksi nettipiratismista, mutta näin ei ole. Hyvitysmaksu ei laillista nettilataamista, se ei anna lupaa kopioida suojattuja musiikkilevyjä tai elokuvia, hitto vie, se ei edes anna lupaa ottaa varmuuskopiota jo kerran ostamastaan kopiosuojatusta levystä, vaikkei se edes toimisi omassa soittimessa kopiosuojauksen kanssa!

Hyvitysmaksut ovat todellakin ryöstöä nykyisillä perusteillaan. Jos hyvitysmaksut oikeuttaisivat kaiken yksityisen kopioinnin, niiden olemassaololle olisi olemassa edes perustelu, ilman sitä ne ovat vain muinaisjäänne historiasta. En sano kaiken yksityisen kopioinnin oikeutuksen tekevän hyvitysmaksuista täysin hyväksyttäviä, mutta se olisi ensimmäinen askel toimivampaa järjestelmää kohti. Henkilökohtaisesti kannattaisin yksinkertaisuudessaan hyvitysmaksujen lakkauttamista kertaheitolla.

Hyvä että tuotto laskee, ajaapahan uudistamaan käytäntöjä vastaamaan tätä vuosituhatta.

Piraattipuolueelta avoin kirje ministeri Thorsille ja JSN:n Uimoselle

Arvoisat ministeri Astrid Thors ja Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen!

Sananvapauden päivänä 3.5. julkaistiin lehtiartikkeli, jossa kuvailitte näkemyksiänne sananvapaudesta. Näkemyksenne ovat sananvapauden päivän arvoa halventavia.

Ministeri Thorsille Internetin viestintämahdollisuudet tarkoittavat ilmeisesti paria suosituinta keskustelupalstaa. Lakeja ei kuitenkaan voida laatia niiden perusteella, vaan huomioon on otettava verkon keskustelupalstojen, yhteisöpalvelujen, blogien ja niiden kommenttiosioiden, reaaliaikaisten keskustelu- ja kirjoitusjärjestelmien, sekä videoiden, kuvien ja tekstien julkaisupalvelujen muodostaman kokonaisuuden monipuolisuus. Useat palvelut ovat luonteeltaan sellaisia, että vaatimus tiukasta valvonnasta tekisi niiden toiminnasta mahdotonta.

On esimerkiksi täysin mahdoton ajatus, että yksittäiset blogeja pitävät ihmiset olisivat vastuussa blogeihinsa kirjoitetuista kommenteista. Yksityishenkilöitä ei voida velvoittaa valvomaan yötä päivää blogiensa kommenttiosioita. Blogipalvelun ylläpitäjien vastuuseen asettaminen tarkoittaisi jo samaa kuin kirjapainon asettaminen vastuuseen lehden sisällöstä. Vaikka kirjapainoja on Suomessakin aikoinaan poltettu, yleensä tällainen toiminta mielletään epäoikeudenmukaiseksi. Viestin kirjoittaja on vastuussa, ei se, joka tarjoaa julkaisualustan. Nyt ministeri Thors on ryhtymässä symboliseksi kirjapainonpolttajaksi.

Viestien ennakkotarkastuksen ulottaminen (edes vapaaehtoisesti tai puolipakollisesti) kaikkiin viestintäpalveluihin puolestaan tukahduttaisi Internetin yhteisöllisen luonteen. Lisäksi sanomattakin on selvää, että kaikki nämä keinot merkitsisivät huomattavaa sananvapauden rajoittamista ja paluuta Internetiä edeltäneeseen mediayhtiöiden ja viranomaisten kontrolloiman sananvapauden aikaan, tai vieläkin kauemmaksi virallisen ennakkosensuurin aikaan.

Puheenjohtaja Uimosen esittämä ajatus oikealla nimellä kirjoittamisen vaatimisesta on hämmentävä. Oman nimen käyttö aiheuttaisi todennäköisesti vain enemmän sekaannuksia, koska Suomessa on paljon samannimisiä ihmisiä. Moni voisi olla hyvinkin närkästynyt siitä, että joku toinen samanniminen esittäisi vaikkapa erityisen kärjekkäitä mielipiteitä keskustelupalstalla. Tämä saattaisi aiheuttaa haittaa kaikille samannimisille. Nimimerkin käyttö on tässä mielessä turvallisempaa, koska nimimerkkiä ei mielletä samalla tavalla henkilökohtaiseksi.

Oman nimen käyttämisen vaatimus luultavasti lisäisi houkutusta esiintyä valheellisesti jonkun toisen nimellä. Lisäksi herkistä asioista keskustelu tyrehtyisi. Toisaalta silloin kun ”anonyymiutta” halutaan ehdottomasti välttää, pseudonyymius, eli nimimerkin käyttö, ei suinkaan tarkoita anonyymiutta, eli nimettömyyttä. Monilla on netissä vakiintuneesti käytössä tietty nimimerkki, jolla heidät saatetaan tunnistaa paremmin kuin omalla nimellä.

Vapaaehtoinen itsesääntely on se tie, jolle jokaisella verkkopalvelun ylläpitäjällä on oikeus lähteä. Viranomaiset voivat myös ilmaista tukensa vapaaehtoiselle itsesääntelylle, mutta ei saa syntyä sellaista kuvaa, että itsesääntelyä pidettäisiin ehtona sille, ettei säädetä tiukempia lakeja. Itsesääntely lailla pakottamisen uhkan edessä ei ole oikeasti vapaaehtoista.

Piraattipuolueen sananvapauskannanotossa todetaan, että sananvapaudessa ei ole kysymys siitä, millaiselle viestinnälle on tarvetta, eikä siitä, millainen viestintä on hyödyllistä, eikä liioin siitä, millainen viestintä täyttää tietyt esteettiset tai laadulliset kriteerit. Myös herkistä yhteiskunnallisista kysymyksistä tulee voida esittää kärjekkäitä mielipiteitä sekä yksityisesti että julkisesti ilman pelkoa rangaistuksi tulemisesta.

On valitettavaa, että sananvapauden päivänä julkaistiin teidän sananvapauden rajoittamista vaativia näkemyksiänne. Sananvapauden päivänä olisi pitänyt juhlia vaikkapa sitä, miten Internet auttaa diktatuurimaiden kansalaisia kommunikoimaan vapaammin. Sananvapauden päivään liittyen sanomalehdissä tuomittiinkin ääriuskonnollisten tahojen South Park -animaatiosarjan tekijöihin kohdistama uhkailu (TS 2.5.) ja arvosteltiin Venäjän ja Balkanin sananvapaustilannetta (HS 3.5.). Samaan aikaan te annoitte ristiriitaisen kuvan sananvapauden kunnioituksesta Suomessa. Nettikeskustelut eivät tarvitse suursiivousta, vaan teidän ajatusmaailmanne.

Sananvapauden päivänä 3.5.2010
Piraattipuolueen hallitus

Ministeri Thors hyökkää keskustelupalstoja vastaan

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors repäisi jälleen sanaisen arkkunsa auki Sanoma-yhtiön maakuntalehtien haastattelussa, jossa totesi Internetiin tarvittavan vastaavat päätoimittajat kaikille keskustelupalstoille. On helppoa huomata ettei Thorsilla ole minkäännäköistä ymmärrystä Internetin toiminnasta, sillä muutoin hän tajuaisi ehdotuksensa mahdottomuuden ja laajuuden. Keskustelupalstaksi aluksi mielsin Bulletin Board Systemit, eli läheisemmin BBS:t, eli vielä läheisemmin foorumit tai keskustelufoorumit. Käytetäänhän Piraattipuolueenkin sivuilla foorumista nimitystä keskustelupalsta. Keskustelufoorumit ovat vielä nykyäänkin hyvin suosittuja, mutta niiden käyttöympäristö ja koko foorumiajatus itsessään on alkanut muotoutua jo kauan uudestaan. Siinä missä ennen keskustelufoorumit olivat kevyttä ladattavaa hitailla nettiyhteyksillä, nykyään ne toimivat facebookin tai vastaavan palvelun sisällä. Itse asiassa paljon keskustelusta on myös siirtynyt blogeihin ja niiden kommentointeihin. Internetistä on tullut kokonaisuudessaan sosiaalinen, hyvin suuri osa sisällöstä on nykyään sellaista, jossa voi keskustella tai kommentoida. Thors oletettavasti haluaa kaiken tämän valvonnan piiriin.

Ministeri Thors on viime vuosina ollut Suomessa yksi vihatuimmista ministereistä maahanmuuttopuheidensa vuoksi, kokeeko Thors nyt tehtäväkseen omia saman vihan myös yleisesti netin käyttäjien keskuudesta? Vai onko kyseessä kenties Suvi Lindenin imagon parantamisesta sälyttämällä vihaa Thorsin päälle, sillä Thorsilla tuskin on helppoa jatkomahdollisuutta ainakaan kansan parissa järjestettävien vaalien kautta. Ihmiset yleensä muistavat itselleen tärkeitä asioita uhanneista vain viimeisimmän. Niin tai näin, tässä ministeri Thorsille jotakin huomioitavaa:

  • Päätoimittajan vastuun sälyttäminen keskustelupalstan / keskustelupalvelun ylläpitäjälle olisi ristiriidassa vanhan ja erittäen tarpeellisen ”viestinviejä ei ole vastuussa sisällöstä” käytännön kanssa.
  • Posti ei ole vastuussa kirjeiden sisällöstä, teleoperaattorit eivät vastaa asiakkaidensa puhelujen tai verkon käytön sisällöstä, eikä baarimikko ole velvollinen vahtimaan pubin pöydässä istuvien keskustelua. Miksi siis foorumeiden kohdalla pitäisi?
  • Päätoimittajan vastuun sysääminen yksittäisille kuluttajille sulkisi suuren osan epäkaupallisista suomalaisista Internet-palveluista, tai vähintään siirtäisi ne ulkomaille, sillä lain noudattaminen olisi mahdotonta.
  • Keskusteluviestien tehokas valvonta estäisi reippaan keskustelun etenemisen. Kuka tarvitsisi Internet-palvelua joka olisi hitaampi kuin perinteinen posti?
  • Sananvapaus on äärimmäisen tärkeä oikeus, jolle vasta Internet on tarjonnut riittävän alustan. Vapaa yhteiskunnallinen keskustelu on tärkeämpää kuin Astrid Thorsin kokema mielipaha, jonka on saanut huolimattomista kommenteistaan ja lausunnoistaan.

Lopuksi totean vielä: On Thorsin oma ongelma, ellei hän osaa käyttää muita keskustelufoorumeita, kuin niitä joissa jutut ovat ala-arvoisimpia. Minun käyttövalikoimista löytyy kymmeniä keskustelufoorumeita, joiden aiheet ovat autoharrastusta, remontointia, tekniikkaa, kansalaisaktivismia, uutisointia ja ties mitä. En taida törmätä samaan sisältöön kuin ministeri Thors. Onko vika siis käyttäjässä vai palvelussa?